keskiviikko 23. lokakuuta 2013

James Hirvisaari

Asioita, jotka ärsyttävät James Hirvisaareen liittyen:
  • Hänen päätöksensä kutsua eduskuntaan vieraakseen kuuluisa sarjakunnianloukkaaja ja kuvata tätä useamman kerran natsitervehdystä tekemässä. Jos pitää selittää kenellekään tietämättömälle, millainen ihminen James Hirvisaari on, tämä päätös kertoo kaiken oleellisen.
  • Hänen näkemyksensä, jonka mukaan em. kansanedustuslaitoksen häpäisystä ja natsismin julkikannatuksesta herännyt pahennus, närkästys ja poliittinen paine ovat osoituksia siitä, että joillain vain "pipo kiristää".
  • Hänen vakavasti ottamansa salaliittoteoriat, kulttuuris-väestölliset tuomiopäiväskenaariot ja muu käsittämätön hölynpöly. Joka on johtanut siihen, että  parlamenttimme aikaa on käytetty tolkuttoman harhaisien, eeposluokassa aiheesta eksyvien hölinöiden kuunteluun ja taltiointiin.
  • Jussi Halla-ahon julkinen harmistus Hirvisaaren toiminnan liittämisestä itseensä sen jälkeen, kun Halla-aho suositti eduskuntavaalien alla Hirvisaaren äänestämistä. Hyvää työtä. Tämän jälkeen Hirvisaari ilmoitti liittyvänsä Muutos 2011 -puolueeseen (perkele mikä ääliömäinen nimi puolueelle), joka perustettiin Halla-ahon kampanjatukiorganisaatioksi.
  • Hänen typerä poninhäntänsä.
  • Hänen typerä etunimensä.
  • Hänen arvosteluluettelonsa perussuomalaisen eduskuntaryhmän jäsenistä, jossa kaikki vähänkään kunnioitettavat ja järjelliset yksilöt tunnistaa miinuksista.
  • Hänen käytöstapansa sosiaalisessa mediassa.
  • Hänen astrologivaimonsa käytöstavat sosiaalisessa mediassa.
  • Hänen gospel-musiikkitaustansa.
  • Ne viitisentuhatta ala-arvoista hämäläisääliötä, jotka äänestivät tämän täystuhon lakiasäätävään elimeen. Joskus kansalaisten poliittinen passivoituminen olisi vain hyväksi. 
  • Hänen edustajanpalkkionsa ja kulukorvauksensa.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Ihmiset, jotka kuljeksivat kaupungilla valtavat kuulokkeet korvillaan

Näyttää siltä, kuin tyypeillä olisi päidensä sivuilla hernesoppatölkit. Vähänkö urpon oloista. Muistan sen ajan, kun porukka kanniskeli mukanaan tietosanakirjan kokoista walkmania ja pikkuruisia korvanappeja. Nyt itse soittoinstrumentti on AA-pariston kokoluokkaa, mutta kuulokkeet kattilan kokoiset. Eikä kauaa tarvitse arvailla, kuulevatko hemmot liikenteen äänistä mitään näiden eristeiden läpi. Ovat siis paitsi hölmön näköisiä, niin myös vaarallisia.

torstai 17. lokakuuta 2013

Heidi Hautala

Asioita, jotka ärsyttävät Heidi Hautalaan liittyen:
  • Hänen pimeästi teettämänsä työt ja yritys luikerrella vastuusta ja myös tietoisuudesta tilanteessa, jossa kaikkien normaalijärjellä varustettujen on pitänyt käsittää, mistä on kyse.
  • Hänen poseerauksensa avoimen hallinnon, hyvän hallintotavan yms. merkityksestä samalla kun hänen johtamansa ministeriön virkamiehet uhkailevat mikromanageroivasti hänen tietämyksellään ja suostumuksellaan yritysten toimitusjohtajia potkuilla, jos nämä tekevät rikosilmoituksia laittomasta toiminnasta, joka heidän johtamaansa yritystä on kohdannut aluksen ollessa talviaikaan vesillä hyvin vilkkaasti liikennöidyllä sisämerialueella.
  • Hänen venkoilunsa sen jälkeen, kun em. asia tuotiin ilmi. On varmaan mahdollista muistaa asioita ja niiden järjestyksiä väärin (jostain syystä aina itselleen parempaan versioon, mutta silti), mutta silloin kannattaisi tällaisissa asioissa varmistaa asiaa huolellisesti, ettei anna väärää tietoa julkisuuteen. Mutta se on vielä ihan mahdollista. Jännää on, että julkistettujen dokumenttien joukosta "unohtuu" "vahingossa" mitä ilmeisimmin sen kuuluisan "toimistosihteerin" toimesta juuri se kiusallisin dokumentti.
  • Hänen yrityksensä esittää tämän vuoksi välttämättömäksi käynyt eronsa jonakin sankarillisena "vastuunkantona".
  • Hänen puoluetoveriensa ja kannattajiensa vastenmielinen ja falski lässytys hänen "vastuunkantonsa" luulotellun korkeasta moraalista, kun kyse on siitä, että ministeri oli osoittautunut toimissaan tekopyhäksi ja epäluotettavaksi ja käynyt rasitteeksi sekä hallitukselle että puolueelleen. Ville Niinistö jeesusteli jotain käsittämätöntä siitä, mitä "sydän sanoo", kun kyseessä on kylmä poliittinen uskottavuus. Oras Tynkkysen mielestä koko asiassa tärkeätä on vain se, minkä tahon intressissä on ollut saada Hautala pois hallituksesta. Ei mene läpi, sori vaan. Ei mennyt läpi, kun persut vastaavaa ovat yrittäneet, eikä mene nytkään.
  • Hänen kannatuselementtiensä naurettava uhriutuminen, jossa Hautalan poliittisen uskottavuuden romahdus laitetaan kansalaisten älyä loukkaavan, patriarkaalisen naisia vihaavan miesjoukon muodostaman salaliiton piikkiin. Helsingin Sanomain politiikan toimitus katsoi tarpeelliseksi erikseen mainita Heidi Hautala -retrospektioartikkelissaan (WTF?) otsaketasolla sen, että "jotkut miehet" tulevat Hautalasta aivan raivoihinsa sen takia, mitä tämä on. Mieheyden korostaminen oli ilmeisesti oleellista. Sittemmin joku patriarkaalisen salaliiton paljastelija saman lehden yleisönosastossa päästeli avoimemmin samaa mätää jahtimakkaraa kunnon siivuina. Ettekö te oikeasti muka näe, että tämä salaliittouhriutuminen on ihan samaa alkeellista ja paranoidia oppikirjadefenssiä, jolla persut ovat perseilleet aina tehtyään jotain tyhmää ja jääneensä siitä kiinni? Ihanko oikeasti muka miesministeri ei joutuisi ns. poliittiseen vastuuseen puhuttuaan vastoin tosiasioita erikseen kysyttäessä? Muistutuksena vain I. Kanerva, ja hänellekin se oli ihan oikein.

Keep calm and what the fuck ever



Keep calm and stop spreading this obnoxious meme. Tässä ei ole mitään hauskaa, oivaltavaa, luovaa tai säilyttämisen arvoista. Alun perinkin koko propagandasloganin henkiinherätys olisi saanut jäädä jääkaappimagneettien tasolle, mutta nyt tähän hipsterihuumorin suureen tuhkamunaan ja sen muunnelmiin survoo jalkansa joka paikassa yleisiä ilmoitustauluja myöten. Helvettiin nämä nyt heti!

torstai 10. lokakuuta 2013

Journalistien ja ns. asiantuntijoiden kyvyttömyys ääntää Alice Munron nimeä

Nobelin kirjallisuuspalkinto myönnettiin 10.10.2013 kanadalaiselle Alice Munrolle, onnittelut siitä. Ylen radion uutis-ajankohtaisohjelman juontaja ei vain millään pystynyt ääntämään kirjailijan nimeä, eivätkä paremmin suoriutuneet studioon kommentoimaan haalitut asiantuntijat (jotka osasivat kertoa sen vaikeasti löydettävän tiedon, että Munro on kirjoittanut novelleja, ja sitten päätyivät muistelemaan, milloinkas nainen viimeksi on Nobelin tältä alalta saanutkaan).

Ylen ja asiantuntijoiden mukaan kirjailijan nimi ääntyy /'munro/ tai /'munrou/. Heillä ei varmastikaan olisi ollut nimen kanssa mitään ongelmia, jos se vain olisi kirjoitettu muodossa "Monroe". Kyseessä on sama skottilaisperäinen nimi, joka tarkoittaa vuorta ja ääntyy ihan samalla tavalla. Yhtä hyvin voisitte puhua Märilin Munrosta.

Bonuksena studiossa puhuttiin jostain tyypistä nimeltään /kot-se:/, kun tavoitteena ilmeisesti oli 
J. M. Coetzee. Ja miksi muka Michael Ondaatjen sukunimi ei ääntyisi /onda:t-je/, ollaanhan Suomessa ja silleen.

Onhan tämä toki ymmärrettävää, kun ei nykyaikana ole yleisradiotasollakaan mitään konstia selvittää, miten ihmisten nimet sanotaan. Ei minkäänlaista. Arvailun varassa on mentävä.

Moukat.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Kirosanojen tekstuaalinen sensurointi asteriskeilla

Palautan vielä hetkeksi mieleen tämän turhan artikkelin turhista tolvanoista tekemässä ja sanomassa turhia ja tyhmiä asioita. Siinä on minulle riittämiin ärsyyntymisen aihetta loppuvuodeksi, mutta eritellään nyt vielä lisää. Artikkelissa on hyvä esimerkki tyhmän mediamme tyhmästä ja tekopyhästä siveydensipuliasenteesta.
"– Olen aina sanonut, että demokratia on p***eestä, Mariska täräytti suoraan."
Miten täräytetään suoraan kolme asteriskia keskellä sanaa? Kirosanojen osittaisen asteriskisensuroinnin on loputtava. Se näyttää s******n ärsyttävältä ja häiritsee lukemista. Tekstiin ei tarvita mitään ylimääräisiä älykkyystehtäviä. Jos ei oikeasti muka voi kirjoittaa kirosanaa edes suoraan sitaattiin tai epäsuoran kerronnan muotoon, on syytä kysyä itseltään, kannattaako sitä ylipäänsä kirjoittaa artikkeliin.

Tällainen touhu on täysin turhaa ja typerää. Millä tavalla on pahempaa kirjoittaa tekstiin valmiiksi "paska" kuin antaa lukijan täydentää se päässään ja lausua se mielessään? Miltä lukijaa on tässä tarkoitus edes suojella?

Jos et jum****ta kehtaa kirjoittaa sitä, niin älä sitten kirjoita sitä, p****leen vajaa v***upää.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Kulttuurisivujen isot artikkelit siitä, kuka saattaa vedonlyöntifirmojen mukaan voittaa Nobelin kirjallisuuspalkinnon

Tämä vasta on journalismia: kahdelle sivulle venytetty Pohjoismaiden suurimman päivälehden artikkeli, jonka sisältö on satunnainen luettelo kansainvälisesti tunnetuista kirjoittajista vahvistettuna vedonlyöntiyrityksen kertoimilla. Aiheena se, kuka mahtaakaan saada Nobelin kirjallisuuden palkinnon tänä vuonna. Muistutettakoon, että kenelläkään ulkopuolisella ei ole pääsyä Ruotsin akatemian luetteloihin, joihin ehdokkaat kirjataan, joten kyseessä on vakioveikkausvihjeiden tasoinen kulttuurijournalismi.

Jos vaikka tyytyisitte uutisoimaan palkinnosta sitten, kun se on jaettu ja saaja on tiedossa. Siihen asti voisi esimerkiksi uhrata aikaa joillekin artikkeleille, jotka eivät ole sataprosenttisesti spekulatiivista namedroppingia. Ja näiden kirjoittajat ovat muuten kysyttäessä aina huolissaan kulttuurijournalismin tulevaisuudesta.

Poliittinen filosofia typerän tosi-TV-viihderoskan tappioanalyysissa

MTV3 pyörittää näköjään taas jotain Tanssii tähtien ja vähemmänkin valovoimaisten julkkisten kanssa -kautta, ja tietysti kanavan nettisivuille syydetään toinen toistaan vähä-älyisemmin otsikoituja "artikkeleita" siitä, mitä ohjelmassa tapahtui, niin kuin sitä eivät olisi kaikki asiasta paskaakaan välittävät jo nähneet. Olkoon, pakkohan niidenkin on Internet jollain täyttää. Menin kuitenkin lukemaan yhden näistä artikkeleista.

Viimeisimmällä kierroksella kisasta putosi joku Mariska, josta en ole tähän mennessä kuullut ikinä, mutta kai se joku artisti on. Näin tämä joku tyyppi siis analysoi putoamisensa syitä tässä katsojaäänestyskisassa:
"– Olen aina sanonut, että demokratia on p***eestä, Mariska täräytti suoraan." 
Jep, ja tässä tuo vanha viisaus tuli todistettua. Joten nukkukaahan yönne vain rauhassa, teidän majesteettinne Omanin sulttaani Qaboos ja muut. Demokratia on näet perseestä, koska joku suomalainen artisti ei saanut riittävästi kannatusta rytmikekkuloinnin yleisöäänestyksessä. Jep, me suomalaiset tarvitsemme jonkun latinotanssidiktaattorin, jotta pääsemme eroon demokratian mahdollistamista tanssioikeusmurhista.

Tai kuten itse muotoilisin argumentin: demokratia on perseestä, koska myös Tanssii tähtien kanssa -kuraan osallistujilla ja heitä äänestävillä on äänioikeus valtiollisissa vaaleissa.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Hikoilu

Hikoilu on raivostuttavaa, epämiellyttävää ja suunnattoman turhauttavaa. Hyväksyn hikoilun täysin sellaisessa kontekstissa, jossa se on kohtuullista ja järkeenkäypää. Esimerkiksi harrastaessani liikuntaa, saunoessani tai samotessani Surinamin viidakoissa pidän runsastakin hikoilua odotettavana, kohtuullisena ja luontevana. 

Viheliäistä kyllä, minun aineenvaihduntani ei tyydy kohtuullisuuteen, ja kaikkein harmillisin se on järjettömässä toiminnassaan syksyisin ja keväisin. Jos pukeudun pitkähihaiseen puseroon, vaikka ohueenkein ja keveäänkin sellaiseen, ja erehdyn panemaan päälle minkäänlaista ulko-oloihin sopivaa takkia (ohutta tai keveääkin sellaista), ja tässä asussa kävelen rauhallista kävelyvauhtia syksyisessä ulkoilmassa tasaisella ja sivistyneesti päällystetyllä tiellä tasaisessa maastossa viisi minuuttia, olen hiessä. Lapaluideni välistä alkaa noro juosta kohti alaselkää. Jos kävelen näin yhtäjaksoisesti viisitoista minuuttia, olen hiestä läpimärkä. Tämä ei ole mitään liioittelua, proosarunollisten vapauksien ottamista tai muuta ei-kirjaimellisuutta. Jos kävelen edellä kuvatussa asussa yhtäjaksoisesti 15 minuuttia 5-10 celsiusasteen lämpötilassa normaalia kävelyvauhtia, olen kirjaimellisesti läpimärkä. Alusvaatteistani voi suoraan puristaa suolavettä sankoon, paitani ja puseroni ovat niinikään umpivettyneet, ja hiki ryöppyää jalkojani pitkin sukkiini kastellen matkalla housuni. Ja koko ajan minulla on saatanallisen kuuma. Saavuttuani määränpäähäni höyryän tuskaisesti kaikkialle ympäristööni, ja vaatteeni tippuvat hikeä lattioille. Ikkunat menevät huuruun, tapettiin tulee kosteusvauroita ja italialaisten manieristien maalaukset pilaantuvat. Viisitoista minuuttia, enempää ei tarvita. Ei siis ihme, ettei tällaista luonnonkatastrofimaista voimaa voi ihmisen valmistamalla antiperspirantilla pysäyttää.

Syy on ilmeisesti pelkästään mielipuolisessa aineenvaihdunnassani eikä esim. siinä, että olisin fyysisesti huonossa kunnossa. Painoni suhde pituuteeni on terveydellisestä katsantokulmasta hyvä, eikä kestävyydessäni ole vikaa, enkä hengästy helposti. Mutta hikoilen tästä huolimatta täysin helvetillisesti, jos ylläni on mitenkään normaalisti vaatetta.
Sikäli syy toki on omani, että mitäs menin esimerkissä pitämään takkia ylläni. Jos liikun käveyvauhtia, en tosiasiassa tarvitse mitään ulkotakkia ennen kuin lämpötila laskee alle viiden pakkasasteen. Ainakin näin vartaloni minulle viestii tekojen kautta: uittamalla minut omassa nesteessäni ja omissa mineraaleissani, jos erehdyn pukeutumaan vuodenajan ja ilman mukaan.

Kiitos siis, kroppani, että tuhlaat vaivalla keräämäni mineraalit ja nesteen täysin tarpeettomaan vesikidutukseen joka kerta, kun yritän välttää vilustumisen. Perkele, mikä tätäkin rööristöä vaivaa? Saisi joku takoa sillekin vähän järkeä toimiinsa.

lauantai 5. lokakuuta 2013

"Jukurtti" (kirjoitusmuoto)

Oma tietysti on valintasi, jos haluat antaa itsestäsi kuvan kiertokoulua kolme päivää käyneenä, sammaleisiin pukeutuvana pölvästinä, mutta se kirjoitetaan jogurtti. Aivan sama, mitä Kielitoimisto suosittaa. Sen maitotuotteen nimi kirjoitetaan silti jogurtti. Jos välttämättä olet ihastunut kirjoitusasuun jukurtti (sen ilmeisestä oksettavuudesta huolimatta), ole sentään johdonmukainen. Ryhdy kirjoittamaan: "Nautin pulkarialaisen jukurtin Pelkian sosialitemokraattisen puolueen vestivaaliteltassa."

Saatanan konsonanttirajoitteiset pässit.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Euroopan alueiden neuvoston logo

Ylen uutissivuilla julkaistiin 1.10.2013 artikkeli siitä, että Lapin liitto jättää Euroopan alueiden neuvoston. Joopa joo, ketä kiinnostaa, Lappi on aivan turha jne. jne. Jos tiesit ennestään, että edes toinen näistä organisaatioista on olemassa, ei sinulla ole kliinisessä mielessä elämää. Jos tiesit molemmat, ei sinulla ole elämää missään mielessä. Jos tiedät, mitä ne tekevät, ei sinua ole edes olemassa. 
Mutta tämä taustoitus on tarpeen, sillä ilman em. artikkelia en olisi koskaan kohdannut Euroopan alueiden neuvoston (AER) logoa. Se näyttää tältä.



Hitto, kuka tämän on suunnitellut? Kuka tämän on valinnut? Maksettiinko siitä? Kai huomaatte nuo eriväriset kuutiot, jotka ovat ilmeisesti jostain strategialautapelistä? Ja tunnusmerkkiä suunnitellessa on aina hyvä tunkea kaikki ovaalimaisen muodon sisään. Se on omaperäistä, oivaltavaa ja raikasta. Jumalauta mikä palikkalogo, ihan kuin jonkun kansalaisopiston kurssiluettelon kannesta. 

torstai 3. lokakuuta 2013

Ihmiset, jotka taittavat kirjaston kirjojen sivuja kirjanmerkin korvikkeeksi

Saatanan omatunnottomat paskat, kirjanmerkkiä ei ole vaikea löytää. Tarvitsette minkä tahansa paperinpalan. Kirjaimellisesti mikä tahansa paperinpala kelpaa tähän tarkoitukseen. Ei ole ihmistä, jolla on kirjastokortti eikä silti mitään kirjanmerkiksi sopivaa, sillä kirjastokorttikin käy jumalauta kirjanmerkistä! Lainatessa saa kuitin, ja sekin sopii kirjanmerkiksi. Lopettakaa se perkeleen sivuntaittelu, helvetin ääliöt. Anna Karenina ei ole mikään lahjattomien origamiharrastajien harjoitteluaineisto. Taittelette omien kirjojenne sivuja sitten vain ihan niin paljon kuin haluatte. Onko tällä selvä, moraalittomat mörkömöhkäleet?

Ylen verkkouutisten taso

Ylen uutistoimitus taantuu päivä päivältä. Lukaiskaapa tämä upea tekele, päiväykseltään 2.10.2013:



Ensinnäkin: onko tämä asiallista otsikointia Yleltä? Onko tämä edes minimaalisesti ammattitaitoista otsikointia? Otsikossa ei mainita tapahtumapaikkaa tai -aikaa. Koska Ylen sivuilla tasaisesti päivittyvä oikean laidan uutispalkki näyttää linkkeinä pelkät otsikot, on otsikkomuotoilussa kyseessä pelkkä skandaalilehtimäinen klikkaushuoraaminen. Sanavalinnat ovat naurettavaa melodraamaa. "Nuoren rakkauden päätös"; anna mun jumalauta kaikki kestää. Ylen pitäisi julkaista uutisia eikä kirjoitella paskaa ja manipulatiivista tunnepornosaippuaa. Häpeällistä, mutta häpeän kavalkadi vain jatkuu. 

Ingressi jatkaa typerän romanttisen kaartelun linjalla. "Lahtelaisen nuoren seurusteluparin rakkaus alkoi rakoilla aamuyöllä viime heinäkuussa." (Ai silloin heinäkuun aamuyöllä? Itse tykkäsin eniten siitä heinäkuun keskipäivästä.) Kyseessä on väkivaltarikos, joten emme tarvitse sivuun jotain ironista kommentaaria rakkauden rakoilusta, kiitos vain helvetisti. Mitä ihmettä tämä toimittaja edes yrittää? Tajuaako hän edes kirjoittavansa uutisartikkelia, joka menee luettavaksi muillekin kuin hänen saunakavereilleen?

Eikä tässä vielä kaikki: itse artikkelissa mokataan pitkälti viestintä ja kieliasu. Katsotaan nyt ihan kädestä pitäen, miten uutisartikkelia ei pitäisi laatia:
Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa syyttäjä vaati 19-vuotiaalle naiselle rangaistusta törkeästä pahoinpitelystä. Vuotta vanhemman naisen aseena oli pitkäteräinen leipäveitsi, jolla hän huitoi poikaystäväänsä kohti.
Vuotta vanhemman? Mitä tai ketä vuotta vanhemman? Edellisessä lauseessa kerrotaan naisen olevan 19-vuotias. Onko hän siis sittenkin vuotta vanhempi, eli 20-vuotias? Mitä ihmettä tämä on tarkoittavinaan? Mietinnän jälkeen arvaukseni on, että naisen poikaystävä on naista vuotta nuorempi. Tai, kuten normaali, kommunikaatiotaitoinen ja tilanteen tasalla oleva journalisti olisi voinut kirjoittaa: "Nainen huitoi pitkäteräisellä leipäveitsellä 18-vuotiasta poikaystäväänsä kohti." Olisi paljon helpompaa. Mutta tällä kertaa kävi näin.
Tämän yrittäessä suojautua hän sai vammoja käsiinsä, joista aiheutui muun muassa runsasta valtimoverenvuotoa.
Tämän virkkeen "tämä" tarkoittaa aivan ilmeisesti poikaystävää, ja virkkeen "hän" voi tarkoittaa vain naista. Nainen sai siis omasta huitomisestaan vammoja omiin käsiinsä, minkä seurauksena nainen menetti verta. Jos siis uskomme toimittajaa. Itse en usko häntä. Uskon, että hänen tarkoituksenaan oli kirjoittaa, että naisen uhri eli tämän poikaystävä sai vammoja käsiinsä. Muttei kuitenkaan kirjoittanut niin. En tiedä, miksi. En tiedä, miksi joku, joka ei ymmärrä, miten suomen kieli toimii, on töissä toimittajana. Lisäksi muuten virkkeen sana "joista" viittaa sanaan "käsiinsä". Toimittaja on siis kirjoittanut virkkeen, jonka merkitys on osapuilleen seuraavanlainen: Kun poikaystävä yrittyi suojautua, sai nainen vammoja käsiinsä. Kädet aiheuttivat runsasta valtimoverenvuotoa. Jutussa ei ole järjen hiventä.
Yhteenotto sattui aamuyöllä tytön asunnolla Lahden ydinkeskustassa 16. heinäkuuta. Molemmat olivat humalassa.
Sekä tyttö (joka on todennäköisesti sama henkilö kuin aiemmin syytetyksi mainittu nainen, mutta tämän artikkelin kohdalla en uskalla olla enää varma mistään) että tytön asunto tai mahdollisesti Lahden ydinkeskusta olivat humalassa.
Käräjäoikeus katsoi teon pahoinpitelyksi ja tuomitsi siitä naiselle 8 kuukautta vankeutta, joka on ehdollista.
Vankeutta, joka on ehdollista. Joskus esiintynyt myös nimellä ehdollista vankeutta, joka on tietysti tylsempi muoto, koska siinä ei ole sivulausetta, joka on tarpeeton - eli tarpeetonta sivulausetta.
Lisäksi leipäveitsen käyttäjä tuomittiin 3 880 euron suuruisiin korvauksiin.
Luovutan. Annan periksi. Onko se leipäveitsen käyttäjä nyt enää sama henkilö kuin se 19-vuotias nainen? Tai kenties se tyttö? Miten Yle kehtaa julkaista artikkeleita, jotka ovat näin paskoja joka kantilta? Eikö puljulta voi odottaa enää edes alkeellista kompetenssia? Olkaa hyvät, te kanssakansalaiset, tätä saatte Yle-verovaroillanne. Tämän vuoksi katson aiheelliseksi kehitellä Ylen munauksille aivan oman kategoriansa. Niitä nimittäin on, pahoin pelkään, tiedossa vastakin.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Ylen uutisten torspoilu

Tapahtui 28. syyskuuta. Tasan klo 20 saapui Der Spiegelin uutissivuille tieto siitä, että Italian hallitus oli hajoamassa, kun sen Berlusconi-nimisen epäkuolleen pornotähden tahdottomat marionettipoliitikot olivat jättämässä salkkunsa. Parin minuutin sisällä uutinen oli myös BBC:n uutisten kansainvälisellä puolella.

Tällöin Ylen televisiouutisten päälähetykseen oli vajaat puoli tuntia aikaa. En odottanut, että asiasta olisi välttämättä omaa uutisosiotaan, sillä onhan siinä toki työtä, arkistokuvamateriaalin kokoonkursimisessa. Ajattelin, että Ylen uutistenlukija varmaan mainitsee asiasta ja kertoo, että lisätietoja seuraa tuonnemmissa lähetyksissä. Yliarvioin rankasti Ylen uutistoimituksen kyvyn pysytellä uutisarvoisten tapahtumien perässä. Puoli tuntia uutisen ilmitulon jälkeen ei Ylen pääuutislähetyksessä mainittu sanallakaan Italian hallituskriisiä. Ei sanallakaan. Sen sijaan saatiin pitkät pätkät jonkun tylsän metsästysporukan tylsiä jahtitarinoita hirvestyskauden alun kunniaksi. Joku saatanan Matikainen-Mutikainen-Putikainen-mikälie selitti, että näin se hirvi hyppäs siitä ja en ihan osunu ja että ei jahtikoira takaa saalista ja MIKSI HELVETIN PERSEESSÄ TÄHÄN VIITSITÄÄN TUHLATA AIKAA?

Eikö Ylen toimituksessa älytä, että Italian hallituskriisi, joka vielä tuolloin näytti hallituskoalition hajoamiselta, on merkitykseltään aivan eri magnitudin asia kuin jonkun ryteikössä viinailevan jahtiporukan tylsät eräsaagat? Minä voin olemattomalla journalistikoulutuksellani valistaa Ylen uutistoimitusta ystävänpalveluksena sen verran, että oikeiden journalistien käsissä asia olisi hoidettu juuri päinvastoin: Italian hallituskriisi olisi mainittu aika lailla lähetyksen alkuvaiheessa, ja hirvenmetsästyskauden alku olisi ohitettu maininnalla, koska se EI JUMALAUTA ANSAITSE monen minuutin reportaasia. Kala- ja eräjutut ovat ihan perkeleen tylsiä kaikista paitsi mukana olleista. Ne ovat aina samanlaista mielenkiinnotonta narratiivista ongelmajätettä, eikä niillä ole minkäänlaista uutisarvoa ikinä, ellei joku ihminen kuole tai ellei mättään alta paljastu natsien kulta-aarretta. Vaikka Italiassa ei olisi puhjennut hallituskriisiä, olisi turhaan metsästysturinointiin tuhlattu aika voitu käyttää oikeisiin uutisiin, kuten vaikkapa Madagaskarin poliittiseen kriisiin tai Naurun eroosio-ongelmaan tai johonkin muuhun, jolla on oikeasti mitään väliä ja uutisarvoa.

Opetelkaa journalismi, hyvä Ylen uutistoimitus.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Collegehousut julkisilla paikoilla

Missä vaiheessa tällaisesta touhusta tuli hyväksyttyä? En voi enää käydä kaupungilla kompastelematta ihmisiin, miehiin ja naisiin, jotka haahuilevat ympäriinsä collegehousuissa ilmeisesti siinä harhaisessa uskossa, että pidätyskyvyttömän vaarin sohvallaröhnötysasu sopii ihmisten ilmoille. Olemmeko me joskus kollektiivisesti päättäneet, että oikeat vaatteet ovat liian vaikeita?

Collegehousuja on hyväksyttävää käyttää yli 12 vuoden iässä kahdessa tilanteessa:

1) yksin kotona sohvalla TV:n edessä lojuessa

2) liikuntaharrastuksen yhteydessä myös ulkotiloissa.

Vaan ne surulliset tapaukset, joihin tämä kirjoitus viittaa, ovat yleensä nuoria tai nuoria aikuisia, jotka lähtevät vain asioimaan tai viettämään aikaa nämä typerät kuvatukset yllään. Jotkut kehtaavat jopa tunkea kahvilaan puolipukeissa. Eikä kyse ole siitä, etteikö näillä torvilla olisi varaa oikeisiin ihmisten vaatteisiin: Stockmannin verkkokaupassa myydään "katu-uskottaviksi" mainittuja collegehousuja törkeään 74,90 euron hintaan. Se on kova hinta mäntin metsäläisen tyylistä. Se on kova hinta kanssaihmisten masentamisesta. Sillä masentava on se viesti, jota collegehousuihin pukeutuminen välittää: "olen päättänyt luopua kaikesta siitä, mikä tekee minusta aikuisen ja/tai vaatii pienintäkään yritystä".
Menkää kotisohvallenne makaamaan kebabinjämät rinnuksillanne. Sinne te kuulutte.

Kultainen aamunkoitto (puolue)

Χρυσή Αυγή, kreikkalainen poliittinen puolue, joka keräsi vuoden 2012 vaaleissa 7 % äänistä. Pitää tätä kirjoitettaessa hallussaan kahdeksaatoista paikkaa Kreikan parlamentissa. Johtaja rähjäävä ateenalainen mastodontti Nikolaos Mihaloliakos (s. 1957). Puolue julistaa virallisesti olevansa rasistinen. Kiistää olevansa fasistinen tai kansallissosialistinen, mutta toisaalta liehuttaa tällaista tunnusta:


Vau, tämä sakki ei edes yritä. Tätä voi pitää graafisena tunnustuksena. Lipussa voisi yhtä hyvin lukea kreikaksi "jep, natsejahan myö".

Natsikirjallisuus on puolueväen suosiossa. Ainakin Hitlerin, Goebbelsin ja Rosenbergin teoksia on varastoitu ja myyty (mainittakoon, että natsi-ideologi Rosenberg on ollut vielä hiljan meidän ikioman kotimaisen Suomen Sisun suositellun kirjallisuuden listalla) puolueessa. Tietysti ihan vain siksi, että osa väestä nyt vain sattuu olemaan kiinnostuneita historiasta, tai niin virallinen selitys ainakin kertoo. En käsitä, miksi vaivautua kiistämään natsisminsa kaiken tämän keskellä. Porukalla ei selvästikään ole mitään pulmaa natsismin hyväksymisen ja ihailun kanssa, joten miksi käyttää vaivaa sen julkiseen kieltämiseen? Miksi uusnatsit ylipäänsä tapaavat inhota itseään niin kovasti, että aina kiistävät ilmeisen?

On syytä muistaa, että tämä uusnatsipoppoo kerää suosiota ja kannattajia maassa, jonka natsit valloittivat ja miehittivät tunnetun brutaalisti.


En oikeasti tajua, miten puolue voi samaan aikaan virallisesti ihailla diktaattori Ioannis Metaksasia ja fanittaa natseja. Metaksas nimenomaan sanoi italialaisten fasistien vaatimuksille "ohhi" eli ei, ja teki sen samalla epäsuorasti myös Saksan natseille. Minulle on looginen mahdottomuus ihannoida samanaikaisesti Metaksasia ja Hitleriä. Saksan valloitussota teki tyhjäksi Metaksasin Italiasta saavuttaman voiton. Mutta ei laitanationalistien touhuissa tarvitse tietysti järkeä ollakaan.

Tämä paskasakki on erikoistunut väkivaltaan ja häiriökäyttäytymiseen, jonka kohteena ovat olleet suurin piirtein kaikki ei-helleenisen näköiset (siis puolueen näkökulmasta ilmeisesti kaikki, jotka eivät näytä tylsämieliseltä viagrahalvautuneelta hylkeeltä), jotka ovat kehdanneet olla Kreikan rajojen sisäpuolella. Rikollisjoukko on jopa filmannut omia väkivallantekojaan esim. markkinoilla ja jakanut niitä oma-aloitteisesti internetissä. Ymmärrän kyllä, että on pakko olla ihan saatanan tyhmä ollakseen uusnatsi, mutta tällainen menee silti hieman pitkälle. Ai niin, nämä natsivajukit nauttivat suurta suosiota Kreikan poliisin keskuudessa. Astynomian leivissä olleita on esiintynyt ihan omilla kasvoillaan puolueen tapahtumissa ja jopa ottanut osaa videoituihin rikoksiin.

Ja se vetosi kreikkalaisiin. Kannatuslukemia mitattiin välillä jopa yli 15 prosentin. Tämä valitettavasti tarkoittaa sitä, että ainakin 15 % kreikkalaisista on läpeensä paskoja ihmisiä, joilla ei ole eikä voi koskaan olla mitään annettavaa 21. vuosisadalle ja joiden pitäisi tehdä nyt heti Hitlerin bunkkeriratkaisu. Kreikassa ei ylipäänsä nähty tarvetta toimiin näiden debiilien natsimursujen suhteen niin kauan kuin heidän henkirikoksensa eivät kohdistuneet syntyperäisiin kreikkalaisiin. Laillinen yhteiskuntajärjestys katsoi päältä, kunnes hitleriläishelleenit menivät murhaamaan helleenin.

Vihdoin viimein tätä rikollista tunkiota edes yritetään penkoa. Natsit ovat tietysti raivoissaan asiasta ja uhkaavat vetäytyä parlamentista. Ja heidän tyhmyytensä on edelleen vertaansa vailla. Huono uhkaus on sellainen, jonka sisältö on kaikkien muiden toivoma.

Perkeleen helleeninen ongelmajäte. Saisi Zeus välillä käyttääkin niitä salamoitaan.

Deodorantit, joilla on "24 tunnin kesto"

Valehtelijat. Aikuinen mies ei pääse yli kahdeksan tunnin. Itse pääsen äärimmäisen harvoin yli kuuden tunnin, ellen vietä päivääni jäähallissa hihattomassa paidassa loikoen. Miksi valehdella näin helposti selvitettävällä, näin varmasti paljastuvalla ja näin ilmeisesti todennettavalla tavalla? En käsitä. Missä luuraa kuluttaja-asiamies? Missä mainonnan eettinen lautakunta? Konkurssiin tällaiset valepukit, perhana.

Iltapäivälehtien isot otsikot sääaiheista

TULOSSA LÄMMIN SYKSY! HELLE JATKUU! NYT LÄMPENEE! LUNTA VIIKONLOPPUNA! Mitäköhän vittua tälläkin on journalismin kanssa tekemistä? Säätiedotukset eivät kuulu uutisartikkelien sekaan. Opettele, päätoimittaja, tajuamaan journalismi. Perkeleen vähäpäiset tumpelot.

Yritysten logoliput

On aina noloa ja masentavaa nähdä lipputangossa kankaanpala, johon on läästitty jonkun firman tylsä, kohderyhmätestattu logo. Kieltää saisivat tällaisen tyylittömän veksillologisen örvellyksen. Jokaisen vähänkään isomman konttorin, tehtaan, kokoonpanolinjan ja työmaan edustalla liehuu siellä operoivan firman logolippu, parhaassa tapauksessa kolmekin sellaista. Ikään kuin viestimässä työntekijöille, että nytpä saavutte toiseen valtioon, ja sen valtion nimi on Bimtex Solutions, tai mitä tahansa paskaa siihen rättiin onkaan sudittu. Onko lievästi suuruudenhullua hybristä teettää firman logosta lippuja? Lievästi on. Luuleeko teidän sellunkeittämönne olevansa joku helvetin maa? Liput eivät kuulu yrityksille. Lopettakaa tämmöinen lipputankojen häpäiseminen.