perjantai 29. marraskuuta 2013

Olga Dogaru, hänen rikollinen jälkikasvunsa ja hänen barbaariset tuhotyönsä

Olga Dogaru on vuoden 2013 surkeimpia ja vastenmielisimpiä ihmisolentoja. Tämä typerä romanialainen räähkä ja hänen läpimätä poikansa ovat aiheuttaneet ahneudellaan, tyhmyydellään, pelkuruudellaan ja yleisellä paskamaisuudellaan sen, että todennäköisesti kukaan ei enää tule näkemään eräitä 1900-luvun maalaustaiteen mestariteoksista.

Kuva: Vadim Ghirda (AP)
Vuonna 2012 O. Dogarun poika Radu Dogaru kumppaneineen murtautui Rotterdamin Kunsthal-museoon ja varasti sieltä seitsemän maalausta. Kaikesta nerokkuudestaan huolimatta Radu Dogaru jäi kiinni tänä vuonna. (Hän vaati saada oikeudenkäynnin kotimaassaan Romaniassa, koska on yleisesti tunnettu tosiasia, että Romanian vankilat ovat niin paljon mukavampia kuin Alakomaiden. Idiootti.) Dogarun rikoskumppaneihin kuuluu hänen äitinsä, tuo ylläolevassa kuvassa esiintyvä typerä, syyläotsainen haahka. Hän kätki maalaukset kotiinsa, ja kun hermot pettivät, hän katsoi parhaaksi polttaa ko. Monet'n, Matissen, Picasson, De Haanin, Gauguinin ja Lucian Freudin maalaukset paskaisen kopperonsa uunissa. 

Miksi? Miten hitossa tämä punajouhinen, typerä, ruma mätä peruna päätteli, että höhhöö, saan varmaan lyhyemmän tuomion jos sekä kätken varastettua tavaraa että tuhoan miljoonien arvosta omaisuutta? Ja sitten kun mokoma aivotärähtänyt homevuohi viimein ymmärsi, että yllättäen huippuarvokkaiden taideteosten tuhoaminen on vielä pahempi juttu kuin niiden varastaminen, hän pyörsi koko kertomuksensa ja väitti, että maalaukset eivät suinkaan kohdanneet taidehistoriallisen vaelluksensa loppua hänen (mitä ilmeisimmin) ruman ja tyhmästi sisustetun kotinsa uunin liekeissä. Ikävä kyllä Romanian kansallismuseon asiantuntijat löysivät tismalleen maalausten ajankohtaan sopivien maalien ja naulojen jäänteitä Dogarun uunista, joten paska säkä, senkin valehteleva barbaarinauta.

Olga Dogaru on planeetan läpeensä viheliäisimpiä, mädimpiä ja ulosteisimpia ihmisiä. Jos hän ei olisi ikinä työntänyt alaruumiistaan tätä saatanan Radua (jumalauta mikä nimi sekin, kuulostaa joltain balkanilaiselta jauhelihakastikkeelta), niin koko surkeaa ja halveksittavaa ihmiselämän ivamukaelmaa ei olisi koskaan edes tarvinnut esittää meidän murheeksemme.

Perustetaanpa museo, hommataan sinne maalaustaiteen historian suurimpien mestarien töitä, joita saavat kaikki käydä katsomassa: historioitsijat, taideopiskelijat, kaikki satunnaiset kiinnostuneet. Tai ehkä ei sittenkään kannata, koska tästä palveluksesta ihmiskunnalle saa kiitokseksi vain sen, että joku perkeleellinen ihmisjäte käy pöllimässä taulunne vähä-älyiselle Karpaatti-emakolleen hellanlämmikkeeksi.

Saatana mikä turha lehmänperse ihmiseksi koko ämmä. Haluaisinpa tietää, mitä itse pystyt luomaan polttamiesi maalausten tilalle? Rikollinen perimäainesroska ja barbarismin sekä musertavan tyhmyyden yhdistelmäperformanssi eivät ihan riitä. Ei tullut Ceaușesculle sitten mieleen hoidella tätä taiteentuhoojakampelaa aikanaan, kun siihen olisi ollut mahdollisuus. 

En näe muuta kuin tiivistynyttä vihaa.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Fahrenheit-asteikko

Miksi kukaan käyttäisi tätä naurettavan typerää asteikkoa lämpötilan mittaamiseen? Tässä meidän tulkinnanvaraisessa, inhimillisen haurauden läpitunkemassa maailmassamme on harvoja asioita, jotka ovat aina ja varmuudella oikein tai väärin. Jopa ankarimmat pasifistit voivat joskus myöntyä, että on hyvin rajallisia ja ehdollisia tilanteita, joissa väkivallan käyttö, jopa kuolettavan väkivallan käyttö, on oikein. Jotkut kristityt ovat sitä mieltä, että tietyissä rajatuissa ja raamatullisissa tapauksissa kansanmurha on oikein. On kuitenkin yksi kiistaton totuus, yksi asia, joka on aina ja kaikissa tilanteissa väärin. Fahrenheit-asteikon käyttäminen on aina väärin ja on aina oleva. Tämä ei ole maku- tai käytäntöasia, eikä kulttuurikysymys. Tämän on oikean ja väärän kysymys. Celsius ja Kelvin ovat oikein. Fahrenheit on väärin. Asia on näin yksinkertainen. Lapset, älkää ikinä edes puhuko kenenkään Fahrenheit-asteikkoa käyttävän kanssa.

On ihan järkevää sitoa yleiseen käyttöön tarkoitettu lämpötila-asteikko veden olotilan muutoksiin, koska niiden havainnointi on helppoa ja käytännönläheistä, ja ihminen koostuu enimmäkseen vedestä. Celsius-asteikossa (populaariin kulutukseen tarkoitetussa ja 99 %:lle ihmisistä aina käyttökelpoisessa versiossa) vesi jäätyy nollassa asteessa ja kiehuu sadassa asteessa. Se on ihan kätevää, ja rajapyykeille on hyvin käytännönläheinen referenssi. Sen sijaan Daniel Gabriel Fahrenheit, tämä saatanan vatipää, päätti, että olisi hienoa, jos veden jäätymispiste olisi 32 °F ja kiehumispiste 212 °F. Jep, se onkin järkevää. Lisäksi asteista tulee niin pieniä, että ihmisen on aika vaikea aistia eroa 78 ja 79 °F:n välillä. (Yhden asteen eron aistiminen onnistuu aika usein Celsius-asteikolla esim. veden kohdalla.) Mutta siis miksi, Fahrenheit? Miksi ei paskiainen voinut tehdä jotain järjellistä asteikkoa? Miksi kukaan ikinä käyttäisi tätä? Miksi Réaumurin asteikko on kadonnut, mutta tämän Fuckenheitin fysiikkapieru on säilynyt, vaikka se on maailmanhistorian tyhmin asia? Miksi kukaan edes käyttäisi näin tärähtänyttä asteikkoa ilmoittaakseen mitään lämpötiloja?

Perkeleen ääliö.
Jopa luettelo valtioista, joissa tätä lämpöasteikon irvikuvaa käytetään, on typerä: Belize, Bermuda, Jamaika, Palau, Yhdysvallat. Te kaikki, jotka asutte näissä maissa ja käytätte Fahrenheit-asteikkoa: olette ihan paskoja. Tulkaa järkiinne, kaikki häpeävät teitä. Meidän pitäisi katkaista diplomaattisuhteet näihin maihin heti, elleivät ne luovu Fahrenheit-typeryydestään. Mokomat tumpelot aiheuttavat kaikille muille vain harmia pakottamalla nämä pyörittelemään hölmöjä lukuja 32 ja 1,8 edestakaisin vain tajutakseen, onko Minneapolisissa T-paita- vai toppatakkikeli. Jep tietysti Fuckenheitin oli tehtävä asteikostaan sellainen, etteivät sen asteet edes ole yhtä suuret muiden (ja siten välttämättä järjellisempien) asteikkojen asteiden kanssa.

YK:n pitäisi kieltää Fahrenheit-asteikon käyttäminen ja tuhota kaikki sille valmistetut lämpömittarit. Tällaista roskaa pitäisi ollakaan.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Rubikin kuutio

Perkeleen perkeleen perkele. Tämä on vaikein yksittäinen asia koko saatanan maailmankaikkeudessa. Ja se kuusivuotias kiinalainen, joka ratkaisee koko roskan alta 15 sekunnin, voi puolestani kuolla lyijymyrkytykseen.

torstai 14. marraskuuta 2013

Ihmiset, jotka vaativat "mediaan lisää hyviä uutisia"

Vietävänmoinen urpomielisyys sitten meni taas pilaamaan päiväni ja saattamaan minut raivon partaalle. En ole koko tässä kuussa ollut mistään yhtä vihainen, oikeasti vihainen, kuin tästä ääliömäisestä kirjoituksesta, joka on julkaistu Helsingin Sanomain yleisönosastossa 13.11.2013 otsikolla "Mediaan lisää hyviä uutisia".
Taifuuni Filippiineillä, kuolleita siellä ja tuolla, lapsi kaapattu, maailmanloppu lähestyy ja huomennakin sataa räntää. Joka päivä, joka paikassa pelkkiä huonoja uutisia.
Olen pahoillani, että olet pahoittanut mielesi massiivisesta luonnonkatastrofista, joka on raunioittanut kokonaisia kaupunkeja ja tappanut tuhansia. Tämän ylimielisemmäksi ei ilmiö nimeltään first world problems voi käydä: on silleen tiätzä tosi masentavaa, ihan downeria, edes joutua kuulemaan ja tietämään köyhien ihmisten ahdingosta valtavien luonnonmullistusten keskellä. Näin halveksittavaa sontaa en ole ikinä edes tullut ajatelleeksi mielessäni, ja minäkään nyt en sentään ole mikään kaikkein miellyttävin ihminen kuitenkaan. Puhumattakaan siitä, että latelisin moista paskaoksennusta omalla nimelläni valtakunnalliseen päivälehteen.

Ja pitäisikö oikeasti jättää säätiedotus julkaisematta, jos siinä luvataan räntäsadetta? Onko parempi, että autoilijat vetelevät kuolonkolareita sitten? Kuinka helvetin hemmoteltu torspoilija ja moraalisesti ala-arvoinen elämänmuoto tämän kirjoittanut tolvana oikein onkaan?
Vuosi sitten uuvuin kielteiseen uutisointiin.
 Et nähtävästi riittävästi, kun vieläkin asiasta iniset. VIHAAN VIHAAN VIHAAN AAAAA!!!!
Väsyin tuntemaan oloni ahdistuneeksi, pelokkaaksi ja voimattomaksi.
Tiedäthän, että uutisiinkaan ei ole pakko suhtautua kuin lapsi. Aikuiset ihmiset osaavat olla jotenkin sujut ympäröivän todellisuuden kanssa. Mene jonnekin terapiaan, perkele. Ja toinen juttu: jos et kestä tietää asioista, niin kukaan ei pakota seuraamaan uutisia. Joten mitä helvettiä valitat?
Pläräsin kaikki käteen osuvat lehdet, luin netin uutisotsikot ja katsoin television uutiset: ei yhtään hyvää uutista.
Mihin kategoriaan pitäisi sijoittaa esimerkiksi kulttuuriuutiset, jotka eivät kerro jostain kriisistä? "Hyvään" vai "huonoon"? Miten ylipäänsä muitakin uutisia voisi kategorisoida hyvään tai huonoon? Esimerkiksi politiikassa nämä kategoriat riippuvat itse kunkin poliittisista uskomuksista. Lisäksi samalla uutistapahtumalla voi olla eri tahoille myönteisiä ja kielteisiä seurauksia. Esimerkiksi jostain voidaan leikata varoja (kielteistä), jotta budjetti saadaan pitkästä aikaa tasapainoon (myönteistä).
Sosiaalisessa mediassa jaetaan katoamisilmoituksia, mikä toki ajaa hyvää asiaa, mutta koskaan ei kerrota, jos tarina päättyy hyvin.
Kerrotaan. Älä valehtele.
Jos uutisoidaan tapaturmasta, ensimmäisenä ilmoitetaan kuolonuhrit. Selviytyjiä ei kerrota.
Paitsi, että kerrotaan. Esim. tapahtumahetkellä X:ssä oli noin n matkustajaa/työntekijää/jne. Lisäksi asia nyt vain on niin, että ihmisten turvallisuutta ja elämää merkittävästi uhkaavat asiat ovat uutisarvoisia. Tämä kertoo osaltaan mm. siitäkin, että elämää noin yleisesti pidetään arvokkaana. Normaalijärjellä varustetut ihmiset ymmärtävät tämän ilman, että täytyy erikseen selittää. Voi perkeleen pahkenan puikko tätä idiotiaa.
Tämä antaa maailmastamme vääristyneen kuvan.
Itselläsi on vääristynyt kuva. Kaikesta. Varsinkin uutisoinnin roolista ja velvollisuuksista. Saako tämä torvi äänestääkin?
Olen aina ajatellut, ehkä naiivisti
 Sinä et muulla tavalla osaa ajatellakaan, usko pois.
että hyvä uutisointi on sellaista, joka koskettaa ja tekee vaikutuksen. Tuttavani kertoi, ettei hän kysyttäessä halua kertoa olevansa alkuperäiseltä ammatiltaan toimittaja, koska häntä hävettää se, miten uutisointi on nykyään enimmäkseen sävyltään kielteistä - vailla rakkautta.
Jumalauta mitä tyhjänpäiväistä lässytystä. Hyvä uutisointi välittää relevantin tiedon relevantteine taustoineen perinpohjaisesti, tiiviisti ja luotettavasti. Jos haluaa koskettavia, vaikuttavia elämyksiä, voi suoria suosiolla teatteriin, taidenäyttelyyn, konserttisaliin tai elokuviin. Lue saakeli Sinuhe egyptiläinen. (Tai oikeastaan se on varmaan tämän kirjoittajalle liian masentava ja todellisuussidonnainen. Pupu Tupuna voisi olla suositeltavampi vaihtoehto.)
Emme asu pilvihattaralinnassa, kaukana karusta todellisuudesta, mutta se ei saisi sulkea pois hyvyyden olemassaoloa. Toki katastrofit, sairaudet, tuho ja kaaos nostavat lukijamääriä, mutta tarvitseeko nyky-yhteiskunta todella tätä luettavakseen?
Ts. tarvitseeko nyky-yhteiskunta informaatiota? Kyllä. Ei tarvittu miettimisaikaa. Kysymys ei ole pohtimisen arvoinen. Ei edes kirjoittamisen arvoinen. Ei edes ajattelemisen arvoinen. (Pisteet lisäksi tyhjätä termistä nyky-yhteiskunta, jota käyttävät kädettömät amatööriraapustelijat, jotka haluavat ala-arvoisten pohdintojensa kuulostavan syvällisiltä tai ajankohtaisilta; koska muuten kaikki olettaisivat, että tarkoitetaan 1700-luvun esiteollista yhteiskuntaa. Saatana mitä roskaa.) 
Kirjoittaja voisi esimerkiksi pohtia sitä, että joukossamme on ihmisiä, jolla voi olla intressejä katastrofialueella. Esim. he saattoivat suunnitella sinne matkustamista. Heillä voi olla taloudellista toimintaa siellä. Heillä voi olla sukulaisia tai tuttuja siellä. Ja eräs toinen juttu: siellä on ihmisiä, jotka aikuisten oikeesti kuolevat nälkään, janoon ja tauteihin, ellei sinne saada apua. Merkittävä osa avusta tulee lahjoittajilta, tavallisilta ihmisiltä muissa maissa. Jos he eivät tiedä koko asiasta, eivät he auta, ja suoraan tämän seurauksena kuolee ihmisiä. Jos haluaa olla tietämätön ikävistä asioista, niin kaipa se käy, jos on jäänyt lapsen tasolle, mutta mitään moraalisesti ylistettävää siinä ei ole. Sen seurauksena kuolee ihmisiä. Se aiheuttaa pahaa.
Eikö maailmassa ole muuta uutisoitavaa kuin pahuus?
Öh, luonnonkatastrofit ja sairaudet eivät ole pahuutta. Ne ovat täysin persoonattomia luonnollisia ilmiöitä. Niitä ei aiheuta mikään pahuus. Kannattaisi edes koettaa ymmärtää sanojen merkityssisältöjen kaltaisia perusasioita, ennen kuin yrittää kirjoittaa siitä obskuranttista teepussifilosofiaansa.

Muistutettakoon myös, että onneksi on ollut olemassa yhteiskuntia, joissa tiedotusvälineitä on velvoitettu julkaisemaan tasapainoisesti hyviä ja huonoja uutisia. Esimerkiksi Neuvostoliitto, Itä-Saksa ja Nicolae Ceaușescun Romania olivat maita, joiden kukoistaessa ihmiset saivat nauttia hyvillä, myönteisillä ja aurinkoisilla uutisilla paapomisesta. Ikävä kyllä muuten nuo yhteiskunnat eivät olleet mitenkään erityisen mukavia, mutta tämä onkin ikävää ja masentavaa faktapohjaista historiaa ja siten paljon kurjempaa kuin vaikka koiranpentujen muotoiset vaahtokarkit.
Jos näin on, olen todella pettynyt, sillä maailma, jossa minä asun, on täynnä rakkautta, toivoa ja kauneutta.
Ja maailma, josa minä tällä hetkellä asun, on täynnä puhdasta, laimentamatonta halveksintaa ja vihaa, ja se johtuu tästä idioottimaisesta sepustuksesta. Jumalauta mitä tyhjänpäiväistä lässytystä. Taas. Että ihminen viitsii ja kehtaa. Koko kirjoituksen ilmaisema ajatusmaailma on niin syvällisesti vastenmielinen ja halveksittava, että se lähestyy absoluuttista pahuutta. Ainakin se on ilmiselvästi suurempaa pahuutta kuin luonnonkatastrofit, jotka vain tapahtuvat. Se iskee suoraan avoimen yhteiskunnan ytimeen ja asettuu vastustamaan tietoa, juuri sitä tietoa, jonka avulla asioita voidaan parantaa ja vaatia parannettaviksi. Näin viheliäistä, tyhmää ja moraalisesti paheksuttavaa ja suoranaisen pahaa mielipidekirjoitusta en muista tähän mennessä HS:n sivuilta lukeneeni. Vade retro!

tiistai 12. marraskuuta 2013

Ihmiset, jotka kirjoittavat viestejä lapuille täysin lukukelvottomalla käsialalla

Miksi jätätte muille informaatiota ja silti kiellätte sen heiltä? Mikä on tavoitteenne? Jos haluaa välittää viestin, kannattaa edes yrittää tehdä siitä jotenkin ymmärrettävä eikä raapia jotain ripulisen päästäisen jarrujäljiltä näyttävää tuhrua. Kaikilla ei ole farmaseutin salakirjoituksenmurtokapasiteettia.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Ihmiset, jotka murskaavat niveleni kätellessään minua

Mikäköhän näiden häiriintyneiden gorillankourien pulma sitten on? Ovatko he niin epävarmoja mitättömästä persoonallisuudestaan, että kompensoivat lujalla puristuksella, joka katkoo hiussuonia ja jättää kämmenen siniseksi? Teille jotka näin teette, kerrottakoon, että en todellakaan ajattele teidän olevan välittömiä, suoria ja vilpittömiä ihmisiä, vaan joko sairaita sadisteja tai muuten vain sekaisin tai mahdollisesti vakavista neurologisista ongelmista kärsiviä. Lopettakaa, se on ainoa oikea käteni!

tiistai 5. marraskuuta 2013

Ylen zoologinen kompetenssi

Ylen lähettämä Hetkiä historiassa -klippisarja sisältää filminpätkiä erilaisista, yleensä hupaisiksi human interest -tyyppisiksi luokiteltavista filminpätkistä vaihtelevan monen vuosikymmenen takaisesta menneisyydestä. Mitä ilmeisintä ohjelmantäytettä, mutta on sekin parempi kuin viisi minuuttia Ylen muiden ohjelmien, etenkin puisesti näyteltyjen kotimaisten draamojen, etukäteispuffausta. Viikonlopun aikana saatiin nähdä pätkä, jossa oli aineistoa Saksan liittotasavallasta ja Rhodesiasta vuodelta 1962.

Rhodesialaisklippi käsitteli erästä maassa (kaikille historiavammaisille ja Googlen käyttöön kykenemättömille selitettäköön, että Rhodesia sijaitsi nykyisen Zimbabwen paikalla) tavattua eläinlajia. Ko. lajin nuori edustaja oli kesyyntynyt siinä määrin, että lapset pitivät sitä mukana leikeissään. Ehkä hitusen edesvastuutonta, muttei sen enempää kuin saksalaisklipin kypärättömien lasten esteratsastus- ja laukkakisat (siihen aikaan ajateltiin, että aivovammat ja kuolema kasvattavat luonnetta). Sen sijaan ohjelman käännöstyö oli melkoisen surkeata. Kokeillaanpa. Arvoisa lukija, katsohan oheista kuvaa ja yritä tunnistaa, minkä eläinlajin nuori edustaja on kyseessä:
 
Kuva: Valentina Storti

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä havaitsit melko välittömästi, että kyseessä on sarvikuono. Ohjelman suomentaja ei ollut saavuttanut samaa taksonomista tarkkanäköisyyttä. Tekstityksessä elukkaan viitattiin jatkuvasti virtahepona, joka on täysin erilainen ja tyystin erinäköinen nisäkäs, jota sentään toki Afrikassa myös tavataan. Tekosyyksi ei kelpaa se, että kääntäjältä olisivat unohtuneet prillit kotiin piirongin päälle, sillä ilmiselvän kuva-aineksen lisäksi sekä ohjelman englanninkielisessä tekstissä että selostuksessa otukseen viitattiin yksiselitteisesti nimellä rhino, joka tarkoittaa yksiselitteisesti sarvikuonoa, vaikka onkin lyhennetty muoto sanasta rhinoceros. Toivoa sopii, että samaa sakkia ei panna kääntämään Ylen luonto-ohjelmista parasta, Avaraa luontoa.

Seepra. (Lähde: Ylen lajinmäärityspalvelut)

lauantai 2. marraskuuta 2013

Krapulalla kerskailijat

Tällaisiakin on. Moikuvat julkisesti, että jee, olipa taas eeppinen darra viimeisen jälkeen. Teidän elämänne, jossa krapula on mainitsemisen arvoinen kohokohta, on takuulla upeaa ja mielenkiintoista, ja haluan niin kovasti tietää siitä lisää. Voisitteko kertoa vaikka viimeisimmästä ripulistannekin?

perjantai 1. marraskuuta 2013

Jokavuotinen verotietohuoraaminen tiedotusvälineissä

Taas on koittanut se päivä vuodesta, kun mediat vajoavat degeneroituneiden kerrostalokyylien tasolle. Esimerkiksi Helsingin Sanomat, joka pitää ainakin itseään jossain määrin asiallisena laatulehtenä, tyrkyttää verkkosivuillaan jokaisen otsakkeen ylle ja sivupalkkiin tällaisia helmiä:
"Suurituloisimmat naiset Uudeltamaalta - katso maakuntasi eniten tienanneet"

"Näin kirjailijat tienasivat"

"Tähtinäyttelijöiden tienesteissä isot erot - katso lista"

"Hae verokoneen tiedoista: hae nimellä, kunnalla..."
Varsinaisetkin tiedotusvälineet siis taantuvat ainakin yhdeksi päiväksi roskatabloidien tasolle. Kaikkein vastenmielisintä on, että tämä sairaan ja alhaisen uteliaisuuden perverssi tyydyttäminen esitetään jotenkin yhteiskunnallisesti arvokkaana, merkittävänä ja perusteltuna. Otsikko "Tähtinäyttelijöiden tienesteissä isot erot - katso lista" suorastaan huokuu tiukkaa yhteiskunnallista relevanssia. Yle ei ole asiassa yhtään parempi tai tasokkaampi, vaan sama juoruakkamainen julkkisobsessio vallitsee sielläkin tänä vuotuisena journalismin mustana päivänä.

Alhaista ja kuvottavaa.