keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Dick Cheney

En ollut tajunnut, miten onnellinen olinkaan ollut, kun Dick Cheneyä ei ollut näkynyt pitkään aikaan julkisuudessa. Tietysti ensimmäinen hänessä vituttava asia on, ettei hän ole edelleenkään vankilassa, mikä jo itsessään kantaa melko pitkälle.
Ukko näyttää perkele tältä virallisessa valokuvassaan. Voiko vituttavampaa ilmettä ihminen vääntää tähän maailmaan?
Syksyllä 2014 Yhdysvaltain hallinto julkaisi CIA:n kidutusraportin, ja sitä ilmaantui kommentoimaan liki välittömästi entinen varapresidentti Cheney, jonka olemuksen ja argumentaation seuraaminen on itsessään yhtä miellyttävää kuin raastinraudan hankaaminen kivespusseja vasten. (Presidentti George W. Bushia ei kommentoimassa nähty, mikä vahvistanee sen, että Cheney oli ns. operaation aivot. Ei ollut häävi operaatio.)

Raportissa ei ollut sinänsä mullistavaa tietoa, vain vahvistus sille, mikä oli epävirallisesti tiedetty jo pitkään: terroristit saivat Bushin hallinnon peloteltua sen omien julkilausuttujen periaatteiden vastaiseen ja lisäksi kaiken puolustelun sekä ihmisyyden ulkopuolella olevaan kidutukseen, josta johto oli tietoinen, josta ei ollut mitään hyötyä, ja joka vammautti, traumatisoi ja tappoi ihmisiä, joilla ei ollut mitään tekemistä terrorismin kanssa ja joihin Yhdysvaltain hallinnolla ei ollut mitään toimenpidevaltuuksia.

Bush, Cheney ja muut – no, ollaan rehellisiä – Cheney ja muut olivat siis huseeranneet typerästi, moraalittomasti ja hyödyttömästi tavalla, joka vain vahingoitti Yhdysvaltojen mainetta. Eikä tämä liipasinherkkä tarjouskilpailuissa fuskaava sontiainen malttanut vieläkään lopettaa, vaan tunki raportin julkistamisen jälkeen haastatteluihin ja keskusteluohjelmiin mesoamaan, ettei se mitään kidutusta ole edes ollut, mitä nyt vain vähän ronskimpaa kuulustelua – ja samaan hengenvetoon uhoamaan, että tekisi saman uudelleen, mieluiten mahdollisimman nopeasti. Cheney siis kävi kerskumassa sillä, että turvautuisi uudelleen laittomiin ja hyödyttömiin metodeihin. Tähän paskamaiseen kääpään pitäisi itseensä kokeilla kaikkia CIA:n konsteja ja kysyä sitten näkemystä uudelleen. Samaan joukkoon voisi lisätä sen yli puolikkaan yhdysvaltalaisten populaatiosta, joka tiedustelujen mukaan hyväksyy raportin kuvaamat barbaariset typeryydet. 

Mutta mikä taho on ollut vuoden 2014 muhevin perskärpänen, ja minne suuntautuu erityismaininta? Sitä täytyy odottaa uudenvuodenpäivään saakka kaikkien niiden ei-kenenkään keskuudessa, jotka tämän sarjan etenemistä jaloinkosketeltavalla jännityksellä odottavat.

Boko Haram & Pakistanin Taliban

Boko Haram
Vuotta 2014 ansiokkaasti pilanneiden tahojen luettelointi jatkuu kaksoissijoituksella, kun huomioitavat toimijat ovat niin samantyyppisiä ja lisäksi samantyyppisillä tempauksilla vuoden kuluessa keränneet huomiota.
Pakistanin Taliban
On monenlaisia konsteja yrittää nostaa kehitysmaiden yhteiskuntia köyhyydestä ja sekasorrosta. Eräs sellainen, joka toimii suurin piirtein aina, kun sitä johdonmukaisesti toteutetaan, on antaa naisille mahdollisuudet kouluttautua, huolehtia taloudellisesta toimentulostaan ja kontrolloida lisääntymistään. Näitä vastaan kehittyvissä maissa toimivat tahot yrittävät käytännössä pitää maat hirvittävinä, toivottomina paskaloukkoina. En tiedä, mitä oikeastaan voisi sanoa porukasta, joka iskee lasten ja erityisesti tyttöjen koulunkäyntiä vastaan Nigeriassa ja Pakistanissa. Kunnianhimo ei ainakaan ole korkealla, enkä tiedä, mitä muutakaan voisi sanoa aikuisista miehistä, jotka ilmeisesti pelkäävät koulutyttöjä ja ovat absoluuttisesti kaikkea sivistystä, ihmisyyttä ja sivilisaation ideaa vastaan. Miten kenenkään muka olisi tarkoitus elää jotain helvetin Koraania lukemalla, puhumattakaan siitä, että kaikkien? Jumalauta, mitä raukkamaisia urpoja. Kasvakoot heidän peräaukkonsa umpeen. Kunpa nämä idiootit vedettäisiin lennokeilla seulaksi kaikki.

tiistai 30. joulukuuta 2014

Recep Tayyip Erdoğan


Kuinka mielipuoli voi olla saadakseen suhteellisen rauhassa johtaa isoa ja kansainvälisesti melko arvostettua maata? Turkkia on päälle viimeisen vuosikymmenen johtanut megalomaaninen lepakonpaskahullu, joka ei siedä enää yhtä ainutta poikkipuolista sanaa tai elettä. Ja kun hän loihe lausumaan omia näkemyksiään, tapaavat ne olla vakavasti mielisairaita hörinöitä mitään mistään tietämättömän öykkärin typerästä kidasta. Tämän vuoden kuluessa Recep Tayyip Erdoğan on junaillut Istanbulin viheralueet liikemieskaveriensa puskutraktorien harjoitusareenaksi, herjannut jatkuvasti kaikkia eri mieltä olevia, lähettänyt henkilökohtaisen avustajansa potkimaan kaivosonnettomuuden vuoksi mieltään osoittavia, jo pidätettyjä kansalaisia,uhonnut vuoron perään kieltää ja jopa "tuhota" likipitäen kaikki sosiaaliset mediat ja yhteisö- sekä viestipalvelut, ja tietysti valituttanut itsensä presidentiksi asuttamaan parahiksi valmistunutta uutta valtionpäämiehen residenssiä, jossa on ihan oikeasti enemmän neliöitä kuin Versailles'ssa, missä Ludvig XIV:n kanssa sentään pitivät majaa suurin piirtein muutkin Ranskan aateliset.

Erdoğan ja hänen islamistinen AKP-puolueensa ovat pitäneet Turkissa valtaa 12 surullista vuotta, ja tulokset ovat näkyvillä: median vapaus heikkenee, lapsiköyhyys on rajussa nousussa samoin kuin naisiin kohdistuva väkivalta, korruptio rehottaa eritoten hallinnon ylimmillä portailla, uskontoa tungetaan joka paikkaan, ja kaiken päällä ärjyy minareetissa tämä vallasta yliannoksen vetäissyt kingkong. Hyvä esimerkki tämän sekopään suunnitelmista on Turkin koko opetusjärjestelmän uudistava laki, joka runnottiin läpi ilman mitään julkista keskustelua, asiantuntijalausuntoja tai edes mainintoja puolueen ohjelmassa. Pääasiallisena tarkoituksena on ilmeisesti mahdollistaa lapsien lähettäminen uskonnollisiin koraanikouluihin (ikään kuin mekaanisella ulkoluvulla voisi edes korvata asiallisen koulutuksen) mahdollisimman aikaisin, nyt jo 10-vuotiaana. Mutta mistäpä tämmöinen moukkamainen korsto äänestäjiä saisikaan, ellei jo nuorena tylsistettäisi huomisen vaalikarjaa?

Jos järjestäytynyttä vastarintaa ilmenee, siihen tämän jäärän ensimmäinen konsti on kyynelkaasu. Paikalle voidaan kutsua erimielisiä mukiloimaan ja murhaamaan myös AKP:n nuorisosiipi, Erdoğan-Jugend (termi on aiheellinen, sillä herra on niin ihastunut Hitleriin, että tuntee pakonomaista tarvetta mainita ko. vahvan johtajan nimen aina Israelin asioita kommentoidessaan, kuten tietysti äärimmäisen tyylikästä onkin). Vihollisikseen tämä kymmenen liiran diktaattori lukee myös oikeuslaitoksen, ainakin silloin, kun se kehtaa tutkia hänen läpimädän lähipiirinsä lahjontaa ja muuta talousrikollisuutta. Vapaa lehdistö on vainohullulle mullikalle sietämätön kummajainen, mutta pari vuotta putkeen toimittajia eniten maailmassa vanginneen maan johtaja kehtaa silti valehdella, että Turkissa on maailman vapain lehdistö. Mutta koska äijä ei lausuntonsa perusteella edes tajua, mitä lehdistönvapaus tarkoittaa, ja koska hän ei mielenvikaisena hahmota todellisuutta terveiden ihmisten tapaan, ei hän ehkä tässä valehtele tietoisesti.

Vaan anti olla, kun tulee toiminnan aika: silloin tämä muutoin urhoollisuuttaan kaikkialle kovaa karjuva karpaasi istuu peukalo perseessään katsomassa, miten rajan takana ISIS lahtaa sakkia. Turkilla on voimakas armeija, mutta sitä ei tämä raukkamainen, ämmämäinen äijä käytä siviilien pelastamiseen, jos ko. siviilit sattuvat olevaan kurdeja. Vittu mikä paskakasa.

Toisinaan tämä möykkäävä idiootti on toki huvittavakin, jos malttaa unohtaa, millaista hirviömäistä tyrannian ja taantumuksen tunkiota hän on presidentillisen châteaunsa edustalle rakentamassa. Nauru oli ainoa mahdollinen reaktio, kun Erdoğan keväällä 2014 uhosi "tuhoavansa Twitterin" (firman, joka ei edes sijaitse Turkissa, ja jonka toiminnan kieltäminen sitä paitsi rikkoi perustuslakia) ja mylvi, että sitten saavat kaikki nähdä, miten mahtava maa Turkki on. Mussolini much? 

David Cameron




Britannian pääministeriksi itsensä sen puolikuolleen apneamäyrän jälkeen keplotellut David Cameron on vuonna 2014 tunkenut uutisruutuihin vähän väliä, yleensä olemaan hankala ja haastamaan riitaa idioottiaiheista. Hän on kuluneena vuonna keskittynyt kiukuttelemaan Britannian EU-jäsenyysehdoista, joihin maa on ihan omasta vapaasta tahdostaan suostunut. Nykyisellään ne toki ovatkin erittäin epäreilut – Britannian eduksi. Mitään kunnollisia perusteita ei kuplaotsainen mamselli ole kyennyt pyrkimyksilleen tarjoamaan. Onneksi hänellä on sentään ainakin yksi kaveri: Suomen vähän väliä vaihtuvat pääministerit ovat jatkuvasti hössöttäneet tukeaan Cameronille ja haluaan pitää mokoma itkupilli unionissa, mikä on vain toinen tapa sanoa, että he haluavat suomalaisten(kin) maksavan Britannian, tunnetusti köyhän maan, jäsenmaksualennukset, joiden ainoa peruste on Margaret Thatcherin mä haluun -argumentaatio vuosikymmenien takaa. Britannian EU-erolla lapsekkaasti uhkaileva Cameron toimi hyvin toisella tavalla, kun Skotlannin asukkaat äänestivät pysymisestään Yhdistyneessä kuningaskunnassa: heitäntäisten mielipidekyselyjen säikäyttämä pääministeri nolasi itsensä lupaamalla skoteille käytännössä ihan mitä vain siitä hyvästä, että nämä eivät jättäisi häntä historiaan valtakunnan huonoimpana pääministerinä sitten parlamenttien unionin 1707. Eiväthän skotit tietysti minnekään olleet lähdössä, mutta Cameronin paskahousuisen pillastumisen seurauksena Yhdistyneen kuningaskunnan hallintouudistuksesta on tulossa vertaansa vailla oleva painajainen.

Britannian EU-erosta ei olisi kenellekään mitään hyötyä, ei varsinkaan briteille. Yleensä konservatiivipuolue on sentään kuunnellut tottelevaisella korvalla Cityn pankkiireja, mutta Cameron on vaihtanut EU-jäsenyydestä hyötyvän liike-elämän hätäisiin, kaikkea pelkääviin eläkeläisänkyröihin, joiden mielistely on nyt kaikesta päätellen pääministerin prioriteetti. Maan etu on toissijaista, jos vain tämä luupäinen ketku uskoo saavansa toisen pääministerikauden. Vapaata liikkuvuutta Cameron inhoaa aivan erityisesti: tekeehän se Britanniasta todistetusti huomattavasti vauraamman. Viimeisin jatke itseään Euroopassa nöyryyttävien ja marginalisoivien brittipääministerien tökeröön sarjaan on sisällyksettömien puheiden laukojana omaa luokkaansa englanninkielisessä maailmassa, ja on yleensä itse pahiten tohkeissaan omista sanoistaan. Hän on harvoja, jotka näyttävät ja kuulostavat vielä keski-ikäisenä miehenäkin sietämättömän pikkuvanhoilta, mutta vaikuttaa samalla tietävän, ettei kukaan ota häntä ihan todesta. Ei kannatakaan ottaa, ei tästä selkärangattomasta humanoidista mihinkään ole.

maanantai 29. joulukuuta 2014

Hamas


Nämä perkeleen kunnianhimottomat rakettimurhaajat saisivat posauttaa itsensä kerralla riekaleiksi koko kissanpieruvarastonsa voimalla, kun eivät muuten osaa kuin paukutella Netanjahun & Co:n kipeästi tarvitsemia verukkeita sotilasoperaatioille sun muille. Aivan turhaa sakkia, jonka osaamisaluetta on tehoton terrorismi ja fanaattinen islamilainen kyyläys; kummastakaan ei ole kansalle mitään hyötyä, vaan pelkästään paljon haittaa. Jumankavita mitä paskiaisia.

Ja kun joku siira aina tunkee jonkun kiven alta muistuttamaan, että Hamas tekee paljon humanitaarista työtä ja hyväntekeväisyyttä, niin todettakoon, että niin tekee myös Ku Klux Klan, jonka edustajat ovat omasta mielestään ihan yhtä alistetussa asemassa.

Benjamin Netanjahu


Vuosi 2014 oli jälleen kerran sellainen, jonka luku on jaollinen sekä 1:llä että itsellään, ja vanhan kansan mukaanhan se tarkoittaa, että joidenkin pyhäksikin kutsumalla maalla soditaan. Ja niinpä vain tänä kesänäkin lahdattiin ansiokkaasti siviilejä sellaisen roistovaltion toimesta, jota jotkut vihaavat ja toiset rakastavat yli kaiken. Itse olen lähinnä kyllästynyt näihin moraalittomiin mulkeroihin, jotka vuosikymmenestä toiseen vesittävät puolin ja toisin rauhan mahdollisuudet. Lisäksi paskiaisten ei ole pakko edes rikkoa ja siivota omilla rahoillaan: Yhdysvallat lahjoittaa sotilasapua vauraalle alueelliselle suurvallalle, ja EU korjaa vahingot. Eri kätsää.

Benjamin Netanjahu, Israelin lahja maailmanrauhalle, on totisesti vuoden paskiaisen tittelinsä ansainnut. Maailmalla patologisena valehtelijana tunnettu ammattiketku pitää korruptioskandaalista toiseen nilkuttavan hallituksensa pystyssä aivan sekopäisten ja toistaiseksi vielä pienten uskontopuolueiden tuella, joka saadaan, kunhan muistetaan ahkerasti koko ajan varastaa muilta maata kosher-jänisten tapaan lisääntyvien ekspansionististen fundamentalisti-idioottien uudisraivaajaperheille. Jos oikein tiukille menee kannatuksen kanssa, voi aina järjestää uuden sodan: Hamasin runkkarit kyllä aina avuliaasti antavat sellaiselle tekosyyn typerine provokaatioineen ja terrorihyökkäyksineen.

Tämä äijä kehtaa vielä jatkuvasti vaatia muilta sitoutumista kahden valtion rauhanratkaisuun, jota on korkeimman omakätisesti vesittämässä suurimman osan joka vuorokaudesta. Kyseessä on kyyninen, vallanhimoinen ja lyhytnäköinen pelin poliitikko, joka on uhka paitsi rauhalle, niin myös Israelin valtion asemalle sekulaarina demokratiana. Lisäksi häntä kritisoidessaan kannattaa olla tarkkana: jos häntä kritisoi ja on juutalainen, saa itseinhossa rypevän juutalaisen diagnoosin; jos häntä kritisoi olematta juutalainen, on antisemiitti. Aivan kuin tämän ammattiperseilijän petkutukset muka olisivat määritelmällisesti ja lähtökohtaisesti juutalaisia tekoja. Ettäs kehtaa.

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Abu Bakr al-Baghdadi

Vuoden 2014 vastenmielisimpiä ja vähäjärkisimpiä ilmiöitä on ollut seurata ns. Islamilaisen valtion julistaman ns. kalifaatin vajoamista yhä syvemmälle siihen barbariaan, joka on kaiken kirjaimellisen islamintulkinnan väistämätön päätepiste. Kesällä 2014 julistettua kalifaattia johtaa Abu Bakr al-Baghdadi -niminen sosiaalisesti lahjaton väliinputoajamitättömyys, joka esiintyy hallitsijanimellä kalifi Ibrahim ja toivottavasti jää pian lennokin liiskaamaksi kuin iso raatokärpänen.

On tyystin älytöntä, että joku tällainen pallinaama voi vain kasvattaa parran ja ilmaantua tyhjästä julistautumaan puolentoista miljardin ihmisen korkeimmaksi johtajaksi kuvitellen ilmeisesti omaavansa jotain auktoriteettia. Vielä typerämpää on, että tämän kaapupsykopaatin on huikaisevan helppo löytää tuhansittain halukkaita liittymään kansanmurhajoukkoihinsa. Perkele, natseillakin (joihin tätä ISILin, tai minkä kamelinpaskan nyt onkaan, sakkia lähinnä voi toimintatavoiltaan verrata) oli edes joskus esittää hirmuteoilleen sellainen veruke, että kun pakotettiin eikä muuallekaan päässyt. Sen sijaan tätä ryysyjooseppia seuraavilla sekopäillä ei ole mitään tällaista puolustusta esittää: suurin osa heistä on varta vasten omasta surkuteltavasta tahdostaan matkustanut lahtaamaan ihmisiä mokoman kirpunsyömän koraaninnussijan peräreikäpataljoonaan. Porukka pitäisi lukita loppuiäkseen ikkunattomaan selliin, kun ovat teoillaan valinneet paikkansa ihmiskunnan ulkopuolella. Jumaliste mitä paskiaisia.

François Hollande


François Hollande on todellinen mannertenvälinen nahjus, runneltu pölypussi, joka aina norkoilee lähistöllä, kun kansainvälisillä areenoilla tapahtuu jotain. Ranskan sosialistipuolueen toivo valittiin palauttamaan uskottavuus ja arvokkuus Ranskan politiikkaan erään hyperaktiivisen oravan jäljiltä, eikä siitä tietenkään ole mitään tullut. Hollande on karisman musta aukko, jonne poliittiset ohjelmat ja talousministerit liukuvat kuolemaan. Tämä nössö lyö joka kuukausi entiset epäsuosioennätykset; hän on toistaiseksi vielä hieman suositumpi kuin ebola tai perseeseen survottu halko, mutta kuinka kauan? Jopa ne, joiden hyväksi Hollande on eniten tehnyt, kuten Malin hallitus ja Ranskan homoseksuaalit, ovat kiusaantuneita hänestä kiitos, mutta jos se olisi voinut olla kuka tahansa muu... -mentaliteetilla.

Vuonna 2014 Hollande nöyryytti itseään ja maataan surkealla salasuhteellaan Julie Gayet -nimiseen näyttelijään, jolla on joko erittäin yksilöllinen miesmaku tai sitten todella alhaiset standardit. Herra presidentti oli suhannut Gayet'n luo typerällä skootterilla siihen läävään, missä les fuckbuddies sitten kuhertelivat (oksenna tässä kohdassa). 

Hollande on kiskonut mukaansa pohjamutien vastenmieliseen ekosysteemiin koko Ranskan poliittisen elämän ilmeisimpänä tarkoituksenaan tehdä mahdollisimman todennäköiseksi erään uusnatsidrag-artistin valinta Élysée-palatsiin seuraavissa vaaleissa. Tämä mies on todella vaarallinen Ranskalle ja koko maailmalle. Kaikki, mihin hän höhlän nenänsä sohaisee, muuttuu nopeasti arvottomaksi farssiksi, joita muuten saataneen seurata kyllästymiseen asti myös jatkossa, sillä tällä itseään mättävällä poliittisella nyrkkeilysäkillä on virkakautta jäljellä vielä ihan liian monta pitkää vuotta.

Mika Niikko

Avioliittolakiäänestyksen jälkeen olisi tietysti ollut kiva paiskata vastapuolen kanssa kättä ja kiittää hyvästä kamppailusta, mutta se olisi ollut sekä valheellista että turhaa. Tässä kamppailussa vastapuoli on typerä ja paha, ja sen kampanja on ollut alusta loppuun asiatonta pelottelua tai aivovammaista hihhulointia (anteeksipyyntöni aivovammaisille, jotka eivät ikinä ryhmänä ole yhtä tyhmä, vahingollinen ja ala-arvoinen kuin suomalaisten herätysliikkeiden kokonaisuus). Lisäksi vastapuoli ei tietenkään anna periksi, vaan käyttää kaikki konstit polkeakseen yhden kansanryhmän idioottimaisten uskomustensa ja naurettavien, keskustelua ansaitsemattomien ns. "arvojensa" alle. Kolmanneksi en ikikuuna solmisi edes aselepoa näiden läpeensä pahojen limanuljaskojen kanssa, en edes jo voitettuani.

Kansalaisten epäoikeudenmukaisen kohtelun puolesta kampanjoineiden moraalisten haaksirikkoisten edusmieheksi on noussut selvästi yksi ylitse muiden. Se ei ole Timo Soini, tuo elämään kyrpiintynyt maanpuolikas, jonka energianpuutteelle vetää enää vertoja hänen pahantuulisuutensa. Se ei ole myöskään Päivi Räsänen, jolle katastrofaalisesti päätynyt ministerinposti on hieman hillinnyt evankelointia tässä ainoassa asiassa, josta hän välittää. Eikä se ole edes Jyväskylän yliopistoon jollain kepulikonstilla soluttautunut pseudotieteilijä, jolla on pakanajumalan nimi ja jostain Cesare Borgian ja Joseph Goebbelsin välimaastosta kopioitu etiikka. 
Mika Niikko on valinnut julkaista tämän kuvan itsestään omilla nettisivuillaan.
© mikaniikko.fi
 
Kyseessä on valovoimainen ex-pikkurikollinen Mika Niikko, joka näyttää aina vähän siltä kuin hänen päänsä olisi hiukan liian täyteen pumpattu heliumpallo, johon on puolihuolimattomasti erikeeperillä sudittu pensselinkarvoja. Hän kuulostaa vielä typerämmältä, ei siksi, että hänellä olisi jotenkin hölmö ääni, vaan siksi, että hänellä on hölmöt ajatukset. On syytä muistaa, että Niikko on mitään mistään tajuamaton kreationisti, joka on kirjallisessa kysymyksessä vaatinut evoluutioteorialle "vaihtoehtoja" koulujen biologian opetukseen; lisäksi Niikko on niin pihalla, ettei edes tiedä evoluutioteorian vaikenevan täydellisesti maailman synnyn aihepiiristä. Tämä ritari mielen keskiajalta on johtanut uljasta hyökkäystä homojen yhdenvertaisuutta vastaan, vaikka oikeasti pitäisi pikemminkin perustella, miten tällainen hyypiö muka ansaitsisi samat oikeudet ja velvollisuudet kuin vaikka hom hömötiainen, joka on yleisesti ottaen paljon hyödyllisempi ja järkevämpi elämänmuoto.

Niikon epätoivoisessa viivytystaistelussa homoja vastaan on käytetty kaikki tämän kunniattoman sakin kikat, ihan suoranaisesta valehtelusta alkaen: Niikon johdolla tämä porukka sössötti umpipuppua siitä, miten YK:n lapsen oikeuksien sopimus muka estää samaa sukupuolta olevien avioliiton ja adoption, vaikka mitkään tosiasiat eivät tätä tue, ja vaikka porukka nimenomaan on estämässä perheiden ja lasten hyvinvoinnin kohentamista ääliömäisellä ristiretkellään oikeutta ja hyvyyttä vastaan. Niikko ei tietenkään ole riittävän älykäs keksimään edes tällaisia valheita itse, vaan ne kopioidaan netin sekalaisilta hihhuleilta. Jotka ovat muuten täysiä paskoja koko sakki. Tämä typeryys takuuvarmasti jatkuu ensi vuonna.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Kim Jong-un

Sarjamme Ihmisiä ankarassa turpaanvedon tarpeessa jatkuu, ja loppuvuosi on omistettu niille konnille, kusiaisille, sähläreille, ihmisperseille, mulkeroille, hapenhukkaajille, toivosyöpöille, munaajille ja rähisijöille, joiden ansiosta 2014 on ollut niin paska vuosi.

Mayday, mayday! Sukellusvene uppoaa! Painoa on liikaa!
Korean demokraattiseksi kansantasavallaksi kutsutussa yöastiassa sijaitsevaa gulagia johtaa tätä nykyä Kim Jong-un, alati degeneroituvan Kimin dynastian kolmannen polven edustaja. Hän on ollut uutisissa useampaan otteeseen vuoden 2014 aikana, ja ainoa hyvä uutinen näistä oli se, ettei tätä groteskia ihmiskinkkua nähty kuukauteen paikkoja rumentamassa. Vuoden lopulla Pohjois-Korean laardiführer kunnostautui pelottelemalla Sonyn ja muutamat muut tahot hyllyttämään jonkun hölmön komedian. Tai no ei tämä univormuun puettu pulu henkilökohtaisesti sitä tehnyt, vaan hakkeriarmeija, joka uhkaili terrorihyökkäyksillä (joita Pohjois-Korean uutistoimisto ylisti "oikeutetuiksi"). Itse suosittelisin tilanteeseen sellaista ratkaisumallia, että Kimin murhayrityksestä elokuvan tehneet tahot käyvät henkilökohtaisesti pyytämässä anteeksi Kimiltä – ja sitten murhaavat tämän ylipainoisen puutarhatontun oikeasti.

Mutta totta puhuen tällainen kävelevä hyytelö, joka tarvitsee keskikokoisen valtion tauotta toitottamaan omaa erinomaisuuttaan, ansaitsisi tulla jyrätyksi saman tien. Herkkänahkainen tyranni (eräs vuoden uutisista tiesi kertoa, että mokoma läskiperse suuttui siitäkin, että lontoolainen parturi-kampaamo teki ansaitusti pilaa hänen idioottikampauksestaan) on ainakin ollut ruoka-aikaan jossain muualla kuin surkeassa keskitysleirivaltiossaan, ja muistuttaa lähinnä henkisesti alikehittynyttä sian ja särkikalan risteytystä. Tynnyrimäistä humanoidia mainostetaan jonkinlaiseksi yli-ihmiseksi, vaikkei se osaa ihraltaan edes kävellä kunnolla. Jumankauta mikä paskiainen.

Angiina

Ai jaa, että tänä aamuna sitten herääkin siihen, että vilu väristää, ja nieleminen on mahdotonta, koska kurkku tuntuu olevan täynnä poikittain limitettyjä neuloja. Ei ole hyvä herätys. Kuka perkele tällaisiakin keksii ja sitten panee vielä tarttumaan ihmisestä toiseen? Että otas tuollainenkin vielä. Ihan tarpeeksi olisi muutenkin tekemistä, en todellakaan tarvitsisi mitään helvetin bakteeria, joka muuttaa nieluni omaksi biologisten aseiden pajakseen kuin omistaisi vittu koko paikan. Itse käyttäisin nieluani esimerkiksi nyt vaikka sitten nielemiseen ja puhumiseen, mutta tämän vitsauksen maailmaan keksaisseella perseääliöllä oli sitten muita suunnitelmia senkin varalle. Kiitos niin maan helvetisti, oi älykäs suunnittelija. Tällaista me juuri tarvitsimmekin. Onneksi olet niiin viisas ja huomaavainen. Ai niin, unohtui vielä sellainen, että tapa ittes, turha paska.

Kirjoittaja ei kannata älykkään suunnittelun ajatusta, mutta hän toivoo joskus, että olisi joku yksittäinen kusipää, jota syyttää kaikesta.

maanantai 22. joulukuuta 2014

Kauheimmat joululaulut: Tonttu

Tunnetaan myös otsakkeilla Tonttu ei vaan saa unta ja Pakkasyö on ja leiskuen. Tämä laulu ei ole edes aivan kökköä kieltä (alkuperäisteksti on itsensä Viktor Rydbergin!), ja sävelkin on itse asiassa jotenkin sopivan talvinokturnaalinen, jos sitä siis vain sellaisena voisi kuunnella. Ikävä kyllä tämä sinänsä aivan mukava kappale on myös aika elävä kuvaus unettomuuden, pahimmillaan todella vakavan terveysongelman, olemuksesta.

Laulussa seuraamme pihapiirissä vaeltavaa tonttua tämän kulkiessa läpi toimettomuuden leimaamien helvettien pitkin yötä, koska raukka ei vaan saa unta. Tunnelma on asiaankuuluvan junnaava sekä toisteinen peilaten täydellisesti unettomuudessa kärvistelevän kehämäisiä ajatuksentynkiä, ja säkeistöjen suuri lukumäärä yhdistettynä tarkasti kuvailevaan sisältöön vahvistaa kaikille valveilla sängyssään maanneille tutun ilmiön: aika kuluu tuossa tilassa käsittämättömän hitaasti. Tämän kartanotontun kärsimyksiä voisi täysin sympatisoida, ellei, höm, ellei...


varpain hiipivi lasten luo
nähdäkseen sulot pienet nuo;
ken sitä kummeksis juuri:
hälle tuo riemu on suuri.


Creepy as hell. Hyvää joulua! (Jos haluaa lisää joulutunnelmaa, kannattaa lukaista runon ne säkeistöt, joita ei yleensä lauleta: kyllä, tämä on vieläkin pidempi. Aamuyöllä valvoessa ajatukset ovat helpoiten synkkiä, ja laulun tonttukin askaroi kuolevaisuuden tematiikan kanssa ja pohtii, mitä järkeä tai merkitystä on elämässä, jos kaikki aina kuitenkin vain toistaa itseään.)

perjantai 19. joulukuuta 2014

Kauheimmat joululaulut: Joulupukki matkaan jo käy

Adventtilyriikan pikimusta helmi esittelee joulun totalitaarisen painajaisen, jossa lapset pelotellaan käyttäytymään kuin heitä ei olisikaan. Ei itkeä saa? Varsin kategorinen kielto; itse näkisin, että itkemisen suotavuus on pitkälti kontekstuaalista ja etenkin syypohjaista. Ei ole itsestään selvästi huonokäytöksistä ja tuhmaa itkeä, sinä hirviö ihmiseksi, joka tämän laulun sairaasta, mädästä peräaukostasi lasten kauhuksi kiskaisit.

torstai 18. joulukuuta 2014

Kauheimmat joululaulut: We Wish You A Merry Christmas

Oh bring us a figgy pudding and a cup of good cheer! Anteeksi kuinka? Paskiaiset kehtaavat yksilöidä vaatimuksia, kun vaivautuvat kutsumatta hoilottamaan infantiilia viisuaan, vai? Entä jos minulla ei satu olemaan juuri haluamaanne viikunavanukasta (Kuka edes haluaisi sellaista? Kuka valmistaisi sellaista?) ja rommia? Mitä sitten?

We won't go until we get some,
We won't go until we get some,
We won't go until we get some,
So bring it right here!

Haistakaa pitkä poronpaska! Mikään ei näemmä tuo joulumieltä yhtä varmasti kuin röyhkeä uhkavaatimus. Tämä on niin törkeää, että tiedän tasan yhden soveliaan tavan vastata moiseen...
© Charles Addams

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Kauheimmat joululaulut: The Twelve Days of Christmas

Anglosakseilla on kaikenmoista omituista touhua ja tottumusta. Esimerkiksi heidän joulupukkinsa asuu pohjoisnavalla, joka on kyllä reippaasti Korvatunturiakin pahempi logistinen painajainen globaalin leikkikalutuotannon kannalta. Lisäksi heidän joulupukkinsa ei osaa käyttää ovia tai ikkunoita, vaan tunkeutuu asumuksiin savupiipputeitse (tulisijattomissa rakennuksissa hän käyttänee ilmastointikanavaa tai viemäriä). Kaiken huipuksi heidän pukillaan on lentävät porot, mikä on kyllä jo niin paksua kusetusta, ettei voi kuin suu auki ihmetellä.

Tuo siis vain esimerkkinä anglosaksien joulukulttuurisista omituisuuksista, Joulupukki ei tässä laulussa esiinny. Sen sijaan kyseessä on tuskallisesti etenevä 12-säkeistöinen kumulatiivinen narratiivi laulajan rakastetun häiriintyneestä pakkomielteestä hankkia heilalleen toinen toistaan järjettömämpiä joululahjoja. Joulun jokaiselle päivälle (joulupäivästä loppiaiseen) on oma säkeistönsä, jossa mainitaan, mitä sinä päivänä saatiin lahjaksi ja luetellaan kaikki aiemmat lahjat. Laulu on siis pitkä kuin nälkävuosi, mutta onneksi lahjat sentään ovat raivostuttavan idioottimaisia.
Tässä koko lista laulussa mainituista joululahjoista:
  • peltopyy päärynäpuussa
  • kaksi turturikyyhkyä
  • kolme ranskalaista kanaa
  • neljä mustarastasta
  • viisi kultafasaania (se ei tarkoita sormusta)
  • kuusi munivaa hanhea
  • seitsemän uivaa joutsenta
  • kahdeksan lypsävää neitoa
  • yhdeksän tanssivaa naista
  • kymmenen loikkivaa herraa
  • yksitoista säkkipillinsoittajaa
  • kaksitoista rumpalia
Mikä tätä tyyppiä oikein vaivaa? Mikä vika on villasukissa? Eikö vaikka joku Trivial Pursuit mieluummin? Kuka haluaa peltopyyn päärynäpuussa? Millainen sekopää pitää olla, että saa päähänsä juuria päärynäpuun maasta, istuttaa sen ruukkuun, törkätä latvukseen metsäkanalinnun ja pitää sitä hyvänä lahjana kenellekään? Tämä ei ole romanttista; tämä on hullua. Enkä nyt käytä sanaa hullu missään viehättävässä mielessä, vaan tarkoitan, että tämä on pelottavan häiriintynyttä. Saudi-Arabian kuningas voisi antaa tällaisia lahjoja, jos hän viettäisi joulua ja saisi paljon aivoverenvuotoja.

Toinen ja paljon huolestuttavampi seikka laulussa on se, että siinä kuvattu obsessiivinen mielipuoli antaa lahjaksi eläviä ihmisiä, jotka määritellään taitojensa ja aktiviteettiensa kautta. Ihmisiä ei voi antaa joululahjaksi. Ihmisiä ei voi luovuttaa muille ylipäänsä. Lahja ilmaisee omistussuhteen muutosta, ja ihmisen omistamista kutsutaan orjuudeksi. Ja orjuus puolestaan ei ole jouluisa aihe. Toistan ja täsmennän: orjuus ei ole jouluisa aihe eikä ylipäänsäkään aihe, joka ansaitsisi kepeän käsittelyn osana jotain sairasta romanttista huvitusta.
Oli herttaista mieheltäni ostaa minulle uusi nelijalkainen ajoneuvo!
Mikä sairas, sairas laulu. Kappale on onneksi ollut Suomessa pitkään täysin tuntematon ja siksi sille altistuu vain harvoin.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Kauheimmat joululaulut: Varpunen jouluaamuna

Olen yhä kahden vaiheilla siitä, kuuluuko kappale tähän sarjaan. Yhtäältä melodia on minusta oikeastaan varsin miellyttävä, mutta toisaalta sanoituksen teologiset implikaatiot ovat niin oudot, levottomuutta herättävät ja hämmentävät, että laulu puolustaa paikkaansa luettelossani. Zacharias Topeliuksen sentimentaalis-zoomorfinen sielunvaelluspainajainen on sanoituksena outo, karmiva ja sisäisesti ristiriitainen.

Laulu alkaa sangen glögimukiinmenevällä kuvauksella talven säätilasta: lumi on peittänyt kasvillisuuden, ja järvenaalto on jäätynyt talvipakkasessa (ja harvemminpa kovasti aaltoilevat järvet ainakaan kesäpakkasessa jähmettyvätkään). Pirtin portailla tyttö harjoittaa lintujen talviruokintaa, ja paikalla on otsikon varpunen (Passer domesticus), tuo sisukas, tanakka ja vaatimaton pikkulintu. Viehättävä, joskin ehkä aavistuksen siirappinen ruokintakohtaus saa kuitenkin odottamattoman käänteen, kun varpunen alkaa puhua tytölle. Kuin suoraan pahemmastakin kauhutarinasta on siivekkään ensirepliikki: En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta.
Olen painajaisesi. Olen uusi valtiaasi. Tänä jouluna olet hylkäävä heikkojen Kristuksen ja tulet palvelemaan minua ja uutta valtakuntaani. Tarvitsen talia. Talia ja viatonta verta.
Hyvä on, ei nyt sentään. Lintu jatkaa: Olen pieni veljesi, tulen taivahasta. Tytön kuollut pikkuveli on tullut takaisin kommunikointikykyisen varpusen hahmossa. Kyseessä on siis kertomus sielunvaelluksesta. Eli ainakaan kristilliseen traditioon tätä joululaulua ei mitenkään voi liittää. Vaan asiapa on vielä tätä monimutkaisempi. Miten taivaspaikka sopii yhteen reinkarnaatioajattelun kanssa? Onko taivas siis se paikka, jossa karman laki tekee tuomarien ja lautamiesten kautta ratkaisunsa kunkin sielun uudesta sijoituspaikasta? Entäpä tämä: Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen, pieni sai sun veljesi enkeleiden maasta. On siis olemassa enkeleiden valtakunta, joka on sama asia kuin taivas. Ja silti samassa teologisessa todellisuudessa toteutuu myös sielunvaellus. Mitä kitalaenpolttavan luumuhillon helvettiä oikein on tekeillä? Tuleeko siis ihmisistä kuoltuaan enkeleitä? Ja ottavatko enkelit lintujen hahmon? Oliko vappuna olalleni paskonut kalalokki itse asiassa Virve-mummu? Mikään näistä olettamuksista ei ole oikeaoppisen kristinuskon mukainen, ei edes se, että vainajista tulee enkeleitä (vaikka monet kristittyiksi itseään luulevat tällaiseen harhaoppiin tuntuvat uskovan).

Kyse voi tietysti olla myös siitä, että tämän lapsivainajan piinattu sielu joutuu jostain eläville käsittämättömästä syystä kummittelemaan läheisilleen. Ehkä se on peräti demoninen olento, jonka joku on ajanut viattomaan luontokappaleeseen; siirsihän Jeesuskin pahat henget sikoihin (miettikää sitä kinkkupöydässä jouluevankeliumia lukiessanne), joten miksi ei näitä riivaajia voisi sijoittaa myös toiseen selkärankaisten jaksoon? Ja koska laulun varpusen esittämä teologia ei pidä yhtä minkään tunnetun uskonnollisen opin kanssa ja on sisäisestikin pahasti ristiriitainen, joudun ikävä kyllä kallistumaan sille kannalle, että kyseessä on paha henki, joka yrittää viekoitella tytön työrukkasekseen epäpyhiin tekoihinsa. Tai sitten tyttö on mennyt vakavasti sekaisin veljensä menettämisen aiheuttaneesta sokista. Kiitos, että saitte minut pohtimaan tällaisia vapahtajamme armorikkaan syntymäjuhlan tietämillä. Kiitos niin maan puuromantelisti.

(Ai niin, lisäksi "köyhällen" on aika laiskaa riimittelyä. Hienosti suomennettu, K. A. Hougberg. Voisin myös pohtia pidempäänkin sitä, onko sanoissa esiintyvä varpu kunnollinen lyhenne varpusesta, kun se viittaa lähinnä kasviryhmään.)

Miten niin puhuvien eläinten muodon ottavat mystiset henkiolennot, jotka välittävät pelottavia viestejä vainajilta, eivät ole oleellinen osa joulua?

maanantai 15. joulukuuta 2014

Kauheimmat joululaulut: Joulupukki, Joulupukki

Joulu on taas, joulu on taas, marketit täynnä paskaa! Radioaalloilla on, aalloilla on, helvetin paljon paskaa! Nyt sitä saa, nyt sitä saa, korvansa täyteen paskaa! On jälleen tuo pahaenteisesti joulunalusajaksi (vrt. navanalusjutut) kutsuttu ajanjakso, jolle on ominaista raivostuttavan audiaalisen roskan pakkosyöttö radioaalloilla ja muutoin aivan kunniallisissa liikkeissä. En ole ylipäänsä kovin suuri joulumusiikin ystävä. Joululaulut eivät enää mielessäni yhdisty itse viettämäni joulun tunnelmaan, vaan ostoksien suorittamiseen. 

Joulun alla esittelen muutamia kauheimmasta, vastenmielisimmästä, kuvottavimmasta, ärsyttävimmästä, surkeimmasta, raivostuttavimmasta ja pimahduttavimmasta joululauluista, joita on valitettavasti tullut kuultua. Ensimmäisenä kyseenalaisen kunnian saa P. J. Hannikaisen iki-inha Joulupukki. Päiväkotien ja peruskoulujen joulujuhlien vakionumero yhdistää äärimmäiseen ärsyttävyyteen hiotut lastenlauluelementit tavalla, jolle on vaikeata keksiä ylivertaisia haastajia. On raivostuttavan kökkö ja tuskaisesti veivaava sävel, josta saa tarpeekseen ensimmäisten kahdeksan nuotin jälkeen, mutta ennen kaikkea on niin vahvasti järkeä, hyvää makua ja kaikkia kirjallisia arvoja uhmaavat sanat, että laulua voi pitää miksi edes yrittäisin, lapset ovat idiootteja, joille kelpaa mikä tahansa -eetoksen kirkastuksena.
Tässä tuomme sulle mettä vilpoisaa kuin lähdevettä,
sitten jaksat pitkän tiesi kulkea kuin aimo miesi.
Nämä säkeet ovat ehkä typerintä ja ala-arvoisinta suomenkielistä riimittelyä. Jos ei keksi jollekin sanalle mielekästä riimiparia, niin sen sanan voi jättää poiskin. Näin ei Hannikainen tietystikään tee, sillä siinähän olisi jotain järkeä. Niinpä lapset laulavat tuovansa pukille mettä. Mettä. Onko Joulupukki joku perkeleen hyönteinen? Kätkeekö parta taakseen imukärsän, joka tunkeutuu lipomaan joulutähtiä ja hyasintteja? Mitä adventtihelvettiä tämä on olevinaan? 

Tiesi ja miesi ovat toki kätevä riimipari, ja vielä hauskempaa olisi, jos miesi olisi edes vittu oikea sana. En tiedä, onko tämä suuremmassa määrin urpoa kuin laiskaa. Molempia se kuitenkin on, ja raskaasti.
Kiitos vaan nyt kiltit lapset, kirkassilmät, silkohapset!
Täs on teille muistiaiset, pienet joulumaistiaiset.
Muistiaiset ja joulumaistiaiset ovat toinen niin nerokas riimi, ettei kaikille tulisi edes mieleen. Ainoa vielä paremmin ja kätevämmin rimmaava olisi ehkä valkopäätiaiset. Hienoa.
Kiitos sulle, oiva ukki, ystävämme Joulupukki.
Taas kun päästään ensi jouluun, tervetullut meidän kouluun!
Aikovatko laulun lapset viettää seuraavan joulunsa koulussa? Miksi? Lähinnä voisi kuvitella, että jonkun katastrofin aikana johonkin koulutiloihin voitaisiin järjestää juhlapyhiksi hätämajoitusta. Ellei sitten ole vain niin, että suuri lyyrikko on tajunnut sanojen joulu ja koulu muodostavan täydellisen, minimaalisen riimiparin. Kun hän kerrankin löysi oikeasti toimivan sellaisen, on se tietysti pakko käyttää, olipa siinä järkeä tai ei. Ja miksi enää vaivautua laulun lopussa esittelemään järjen kaltaisia konsepteja lauluun, joka on siihen saakka jo junnannut johdonmukaisen törppömäisesti.

Joulupukki on kyllä hyvä migreenin laukaisija, se on laulun kunniaksi myönnettävä. Joulurauhan rikkojat joutuvat sellaiseen helvetin kolkkaan, jossa tätä kammottavaa kipaletta soitetaan nonstoppina. 

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Greenpeacen ääliömäiset ihmispaskat

Greenpeace on järjestö, jolla on laajalla mittakaavalla suhteellisen kannatettavia tavoitteita, mutta tempaukset vaihtelevat lähinnä pöljistä idioottimaisiin ja suoranaisesti rikollisiin; sattumoisin samat kuvaukset voisivat päteä niiden suunnittelijoihin.

Perussa juuri laihahkosti päättyneen YK:n ilmastokokouksen yhteydessä greenpeaceläiset katsoivat hyväksi käydä tekemässä tihutöitä Nazcan tasangon linjoja ja geoglyfejä vandalisoiden. Tämä Unescon maailmanperintökohde on Etelä-Amerikan intiaanikulttuurien laajimpia ja erikoisimpia muinaisjäänteitä noin 1500 vuoden takaa. Alue on erittäin herkkä, eikä Perulla ole kehitysmaana resursseja valvoa sitä kattavasti. Greenpeacen mulkerot käyttivät tätä heikkoutta hyväkseen vandaalireissullaan.

On tietysti jo itsessään riittävän tuomittavaa, röyhkeää ja suorastaan ilkeää käydä turmelemassa ainutlaatuisia ja hauraita muinaismuistoja, mutta vielä veemäisemmältä asian sai vaikuttamaan Juha Aromaa, joka on, hämmentävää kyllä, Suomen Greenpeacen viestintäpäällikkö. Hämmentävää siksi, että hän ei ole viestinnässä kovin... miten sen nyt sanoisi... hyvä. Kysyttäessä arkeologisen alueen turmelemisesta Aromaa ei keksinyt väkevämpää sanottavaa kuin että "viesti meni vähän vikaan", ja että "[v]iesti sai ainakin julkisuutta, mutta on totta kai ikävää, että osa julkisuudesta kohdistui viestin viereen". Aivan kuin tälle rupusakille ei olisi tullut edes mieleen, että arkeologisen alueen vandalisointi voi kiinnittää huomiota arkeologisen alueen vandalisointiin. Onko näillä joku aivohäiriö? Ovatko nämä edes älyllisesti oikeustoimikelpoisia?

On häikäisevää todistaa näin vastenmielistä röyhkeyttä ja kaikenlaisen nöyryyden sekä kunniallisuuden puutetta. Aromaan ylimielisestä jesuiittailusta saa sellaisen käsityksen, että on lähinnä arkeologisten ja kulttuurihistoriallisten kohteiden turmelusta suutahtaneiden syytä, että huomio on mennyt "viereen". Aromaa, joka siis, muistutan vielä, on ammattiviestijä, kruunaa haastattelun kaikkien virheiden myöntämiseen kykenemättömien passiivis-aggressiivisten paskiaisten suosikkivedolla, valeanteeksipyynnöllä: "Jos joku kokee, että intiaanien kulttuuriperintöä on loukattu, niin sitä järjestön pitäisi pyytää anteeksi". No, onpahan jotain, mitä ottaa puheeksi taas, kun nämäkin ihmisperseet seuraavan kerran tunkevat rahaa ruinaamaan. Jos haluan hävittää muinaismuistoja, pystyn ihan omatoimisesti panemaan vaikka kotimaamme hiidenkiukaita ja jatulintarhoja paskaksi ilman mitään välikäsiä, kiitos vaan.

Etiikka on näiltä törpöiltä pahasti hukassa, jos tärkeintä on vain saavuttaa näkyvyyttä vaikka sitten herostraattisin keinoin. Mitenkäs ensi vuonna Pariisin ilmastokonferenssissa, käydäänkö vaikka Louvressa spreijaamassa Delacroix'n La Liberté guidant le peuple neonvihreäksi? Saisi varmaan näkyvyyttä.

Ai niin, otsikko "Greenpeacen ääliömäiset ihmispaskat" ei ole tarkoitettu loukkaavaksi. Toteutin sen yhteistyössä nimettömäksi jäävien ammattireetorien kanssa, ja tavoitteena oli saada näkyvyyttä tälle kirjoitukselle. Olen pahoillani, jos joku on tästä loukkaantunut (aiheetta). 

maanantai 24. marraskuuta 2014

Juha Rehula

Keskusta on kaikkinensa hyvin vastenmielinen ja nurkkakuntainen puolue, joka on ylipäänsä olemassa sen takia, että Suomi on epäonnistunut moderniksi pohjoismaiseksi yhteiskunnaksi siirtymisessä vuosina 1944–1990. Mutta joskus Juntti-Suomen kepulaisliejusta nousee niin typeriä tapauksia, että ne erottuvat jopa koko pölkkypäiden korpea vasten. Kuten tänään, jolloin Suomen Keskustan varapuheenjohtaja Juha Rehula valaisee yhteiskunnallista ajatteluaan. Hän paljastaa, ehkä edes tajuamatta asiaa, olevansa täydellinen teokraatti, joka haluaisi päästää yhden uskontokunnan määräämään kaikkien Suomen kansalaisten asioista. Ei ole yllätys, että kepun routa-aivoiset turvehirviöt kokonaisuutena vihaavat homoseksuaalisia ihmisiä, mutta Rehulan hörinä kuuluu teollistumista ja 1700-luvun valistusta edeltävään aikaan
"Lähden siitä, että perinteinen avioliittokäsitys on se mihin tukeudun. Ymmärrän tasa-arvopyrkimykset, mutta mielestäni koko avioliittoasia kuuluisi kirkolle ja kehittäisin lainsäädäntöä muuta kautta."
On aivan käsittämätöntä, että kyseenalaisen armon vuonna 2014 Suomen eduskunnassa ja ison puolueen varapuheenjohtajana on tällainen jäärä, jonka mielestä yhden kirkon pitää saada yliluonnollisen oppinsa kautta määrittää kaikkia koskeva sekulaari lainsäädäntö. Jos kerran koko avioliittoasia on jätettävä kirkolle, haluaa Rehula mitä ilmeisimmin lakkauttaa koko helvetin siviiliavioliitot samoin kuin esim. Suomen juutalaisten ja muslimien avioliitot. Hän siis nimenomaisesti kannattaa avioliittolain muuttamista, mutta äärimmäisen radikaaliin ja tarkoituksellisen veemäisesti syrjivään suuntaan, jolle ei varmasti ole edes luterilaisessa kirkossa kannatusta. Jos Rehulan mielestä koko avioliittoasia Suomen tasavallassa kuuluu kirkolle (ilmeisesti vain sille yhdelle), niin vaihtoehtoja on kaksi:

(1) Juha Rehula on idiootti, joka ei ymmärrä valtiosta mitään
(2) Juha Rehula on teokraattisen hallinnon kannattaja.

Vaihtoehto (1) on näistä kansalaisen kannalta toivottavampi. Yhtä kaikki, Keskustan varapuheenjohtajan lausunto on yksiselitteisen skandaalimainen löräytys, joka osoittaa lausujansa olevan pahasti pihalla Suomen tasavallan valtiomuodosta ja hallinnosta. "Mä ymmärrän erittäin hyvin tasa-arvokeskustelun, ihmisarvokeskustelun" – monumentaalinen vale. Mies ei puheidensa perusteella ymmärrä edes sitä, että Suomessa on mahdollista ylipäänsä avioitua olematta evankelis-luterilaisen kirkon jäsen, siitä puhumattakaan, että eduskunta, ei jokin pöljä temppelineuvosto, säätää kaikkia kansalaisia koskevat lait.

Ai niin, tämä ääliömäisyyksiä laukova keskiaikainen juuresmöykky on jo toiminut ministerinä yli vuoden päivät. Hyvää yötä, sammuttakaa valot. 

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Arvaa mitä

No mitä? Olet saanut perinnöksi kolmijalkaisen dromedaarin Djiboutista? Korsikan kokoinen asteroidi on törmäämässä maahan? Kuolio on viimein edennyt hippokampukseen saakka? Rasvaimussa on riskinsä? Saamelainen povari ennusti, että Korkeimman oikeuden (KKO) presidentti ajaa ensi tiistaina serkkusi yli hiekoitustraktorilla Huittisten monitoimihallin parkkipaikalla huudattaen samalla kovaäänisistä Boney M:n Rasputinia

Niin mitä? Kerro suoraan äläkä arvuuttele asioita kuin joku helvetin nelivuotias hiostavalla kauppareissulla. Tai no miksipä sanoa asiansa suoraan, kun voi hukata ihan hiton kaikkien aikaa tyhjänpäiväisellä ja raivostuttavalla epäkysymysformulalla saadakseen toisesta vain jonkin äänellisen reaktion, yleensä "no" tai "no mitä". Ja arvatkaapa muuten mitä: olen valinnut toimintatavakseni vastata kaikkiin aikuisten ihmisten arvaa mitä -pseudokeskustelunavauksiin jollain edellämainitun kuvatulla typerällä ja mahdollisimman pitkällä arvauksella. Kun kerran välttämättä käskettiin arvaamaan. Toisaalta näillä arvuuttelijoilla ei koskaan ole vielä ainakaan minun kohdallani ollut kerrottavanaan mitään arvaamisen arvoista, johtuen ehkä siitä, että he ovat tyypillisesti syvän, raskassoutuisen tylsiä ja mielikuvituksettomia yksilöitä.

Saatana, opetelkaa keskustelemaan niin kuin aikuiset ihmiset ja lopettakaa tällainen arvuuttelu, jota harrastaisi vain joku mielisairas tekoäly.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Yhdysvaltalaiset äänestäjät

Yhdysvalloissa pidettiin edustajainhuoneen välivaalit, ja mitä se nyt sinänsä minulle kuuluu, mutta amerikkalaiset voisivat silti hiukan edes yrittää kohentaa poliittista ilmapiiriä. Ihan vaikka vaivautumalla äänestämään. Kaiken kaikkiaan 4.11.2014 pidetyissä edustajainhuoneen vaaleissa äänesti 36,4 % äänioikeutetuista. Ja tämä äänestämään vaivautunut vähemmistö tuntuu koostuneen enimmäkseen idiooteista. En halua olla näin suomalaisena turhan ylimielinen. Meidänkin eduskunnassamme on tällä hetkellä tavallista enemmän ihan oikeasti sekopäisiä, sairaita ja suoranaisen tyhmiä jäseniä, kuten on käynyt ilmi kaikenlaisista uusnatsien kestitsemisistä, kreationistista potaskaa koskevista kirjallisista kysymyksistä ja henkisesti jälkeenjääneistä kimeistä maalaismiehistä, jotka eivät omien sanojensakaan mukaan ymmärrä mistään juuri mitään, mutta siltä vaikuttaa, että kliinisesti mielisairaiden uskonnollisten fanaatikkojen sun muiden salaliittomielipuolten osuus on Yhdysvaltain edustajainhuoneessa vielä hieman korkeampi kuin meikäläisessä parlamentissa.

Lisäksi amerikkalaisten poliittinen muisti vaikuttaa olevan järjettömän, suorastaan naurettavan lyhyt. Viime vuonna, siis ihan oikeasti alle vuosi sitten, republikaaninen puolue sai ihan oikeutetusti täyslaidallisen kritiikkiä niskaansa ääliömäisistä pyrkimyksistään lamauttaa hallinto velkakattoasian vuoksi; puolueen suosio (ylipäänsä republikaanisen puolueen nauttima suosio on jotain käsittämätöntä pimeää voodoota) romahti näiden toimien vanavedessä. Vaan niinpä sitten tänä vuonna ne oikeasti uurnille lähteneet pölvästit päättivät palkita nuo samat tyypit, jotka alle vuosi sitten haukuttiin pystyyn vastuuttomasta, typerästä ja turhasta sotkemisesta. Dude, do you even government?

Ja mikä vimma on siinä, että kun ensin valitaan presidentti melkoisella voittomarginaalilla, niin tämän puolue pitää jostain syystä aina ajaa seuraavissa edustajainhuoneen vaaleissa pihalle? Amerikkalaiset äänestäjät rankaisevat presidenttiä tehottomuudesta heikentämällä tämän toimintamahdollisuuksia. Miten hitossa sen pitäisi auttaa? Se, että joka toisissa vaaleissa palkitaan pahimmat ja keskittymishäiriöisimmät räksyttäjät, ei ole sitä, mitä checks & balances tarkoittaa. Ja koko maan poliittinen ilmapiiri on ylipäänsä niin typerästi polarisoitunut, ettei liene toivoa valtakunnallisen tason yhteistyöstä republikaani-idioottien ja lähinnä pienempää pahaa edustavien demokraattien välillä. Amerikkalaiset itsekin kitisevät tästä jatkuvasti, joten mitä jos vaikka koettaisivat tehdä asialle jotain? Vaikka vittu äänestämällä niissä vaaleissa?

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Pectinatella magnifica

Kiitos niin helvetisti vain tästäkin: sammaleläin on levittäytymässä laajemmalle Suomessa. Sammaleläin on tietysti hieman riittämätön nimi kuvaamaan yököttävää limaorganismia, joka lilluu vedessä kaameana gelatiinimaisena biomassamöykkynä muistuttamassa meitä elämän niljaisesta ja yrjöttävästä perusolemuksesta. Kenelle tuli päähän tehdä tällainen?
                                                                                         Jomegat
Sammaleläin eli Pectinella magnifica on elävä räkäyhdyskunta Mississippin kuravesistä. Se voi kasvaa halkaisijaltaan jopa kahden metrin mittaan, ja epäilyksettä kykenee sellaisen koon saavuttaessaan sulauttamaan uivia kaloja, sammakoita, riistaeläimiä ja keskikokoisia ihmisiä sisäänsä, sanoivatpa biologit mitä tahansa. Sen verran tämän mielipuolinen luoja on sentään meitä armahtanut, että alle 20-asteisessa vedessä nämä kuolevat, jolloin elottomat, kilojen painoiset limanuljaskat kelluvat ympäri rantavesiä. 

Nämä on hävitettävä sukupuuttoon. Se on ainoa mahdollisuutemme.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Taidemuseoissa itseään valokuvaavat tolvanat

Britannian kansallisgalleria on vajoamassa barbariaan: se on sallinut häiritsevän ja turhanpäiväisen valokuvauksen näyttelysaleissaan, koska nykyajan keskittymisvammaiset someimbesillit ovat vieraantuneita taiteesta eivätkä osaa enää kulkea edes suorakulmaisen huoneen läpi räpsimättä siitä kuvallista dokumentaatiota mitättömän elämänsä digitaaliseen jatkevarastoon.

Ymmärrän, jos joku haluaa ottaa valokuvia luonnontieteellisissä tai historiallisissa museoissa, tai kuvanveistotaiteen museoissa: niissä on sentään yleensä kyse kolmiulotteisista kappaleista, joista voi perustellusti olla erilaisia kuvakulmia, ja joita voi jopa ehkä käyttää referenssinä tarvittaessa. Mutta maalaustaiteen museoissa ei ole mitään syytä sallia valokuvaamista. Kokoelman reproduktiot ovat takuuvarmasti saatavilla kirjoina, postikortteina, jääkaappimagneetteina yms. museopuodista, ja digitaalisessa muodossa saatavilla on sitä tärähtänyttä, rähmäistä ja heijasteista sekä vinoon rajattua Tizian-potrettiasi paljon parempia kuvia ihan vaikka Google-haulla. Korkeintaan valokuvata pitäisi saada vain teosten nimilaattoja muistin tueksi, jotta ko. teoksen kunnollisen reproduktion löytää sen avulla käsiinsä. 

On ihan riittävän ärsyttävää koettaa saada esteetön näkymä van Goghin Auringonkukista, kun edessä tönöttää suu auki joku kotikissan älynlahjoilla varustettu hipsterimuija vääntelemässä puhelintaan sen edessä (joo, ei ole yhtään riittävästi kuvia saatavilla perkele van Goghin Auringonkukista, kannattaa varmistaa, että saa itse oman), kiitos vaan. Vielä pahempia ovat nämä kulttuuritilavandaalit, jotka kuvaavat toisiaan ja itseään maalausten vieressä tai edessä. Aiemmin tätä idiotian muotoa harjoittivat kokemukseni mukaan enimmäkseen japanilaiset – muistan erään harvinaisen absurdin tilanteen, jossa japanilaisturistit järjestivät ryhmäkuvaa Vatikaanin Pinakoteekissa Caravaggion Ristiltäoton eteen voiton/rauhanmerkkeineen ja virneet naamalla (kaikki valokuvissa käsimerkkejä tekevät ihmiset pitäisi steriloida heti paikalla ylipäänsä) – mutta kiitos kamerapuhelimien ja sosiaalisen median infernaalisten verkostojen, ovat tällaisiksi maanvaivoiksi ryhtyneet paljon suuremmat museovieraiden joukot. Selfie, tuo diginarsistisen ajan surullinen autoritratto, on ilmiönä itsessäänkin riittävän raivostuttava reväyttääkseen aivoverisuonet, mutta puhtaimpaan vihaan yllyttää sen vastenmielinen muunnelma, jossa kananaivoinen lahjattomuuden ja elämän musta aukko poseeraa maalauksen edessä. 

Te olette huonoja ja pahoja ihmisiä, ettekä ansaitse taidetta tai kauniita asioita ylipäänsä. Teidän kannattaisi tyytyä valokuvaamaan niitä perkeleen caesarsalaattiannoksianne (kyllä, tämä on ilmiö sinänsä), sillä ne ovat paljon sattuvampia omakuvia teidän persoonastanne ja lahjoistanne, eivätkä ainakaan häiritse sellaisia luonnonoikkuja, jotka vielä pystyvät kokemaan jotain jakamatta sitä jumalauta heti kaikkien kanssa. 

perjantai 12. syyskuuta 2014

Matti Apusen ja Riku Rantalan yhteismätkijäiset

On hyvin ärsyttävää, kun kaksi valmiiksi erittäin ärsyttävää ja vastenmielistä tyyppiä alkaa haukkua toisiaan. Se kasvattaa ärsytysvaikutuksen yleensä ainakin 2,5-kertaiseksi. Tällä viikolla sosiaalisessa ja oikeassa uutismediassakin on jähnätty juuri tällaista rähmäruhtinaiden kamppailua, kun Matti Apunen ja Riku Rantala, kaksi monialaista helppoheikkiä, ovat ottaneet mittaa mediakikkeleistään.

Madventures on ikävystyttävä pössyttelijöiden Baedeker, jonka tehtävänä tuntuu olevan päästää parin uhkaavasti keski-ikäistyvän kakaran, varsinkin toisen näistä, mediapersoona höyryämään hikisissä olosuhteissa. Ja näin tulee todistettua, ettei ole maailmankolkkaa, jonne valkoisen miehen ego ei tunge voidakseen paisutella itseään ruutua virikkeentoivossa toljottavien kansanheimolaistensa turtuneissa silmissä. Tämä mössö levittäytyy yhä laajemmalle: sen siedettävämpi ilmenemismuoto on ulkopuolinen dokumenttikavalkadi, joissa nämä kaksi eivät ole jatkuvasti äänessä ja ruudussa, ja vähemmän siedettävä ilmenemismuoto Rantalan halvimman vasemmistopopulismin sävyttämä mediapaisutus.

Matti Apunen taas vaikuttaa jokseenkin avuttomalta sedältä, joka jupisee puuceessä Twitter-viestinnän pinnallisuutta. Häntä pidetään kolumnistina vain siksi, että yhtä semijärjellistä pointtia kohden hän tekee kymmenen hämmästyttävän huonoa, mikä on hyvä konsti saada klikkauksia ja kommentointia. Apusen hulvattomimpia performansseja oli kritisoida Palefacen (jota pidän ihan hiton ärsyttävänä, kiitos kysymästä) lyriikoita tilastotiedoilla ja vaatia rap-artisteilta kappaleiden kunnollista ja läpinäkyvää lähteistystä. Apunen on sellainen tyyppi, joka tunkee Brechtin Teurastamojen Pyhän Johannan näytökseen mukanaan nivaska tilastoja Illinois'n lihanpakkaamoteollisuuden tuloksista sekä työllisyysvaikutuksista. Jostain syystä EK pestasi tämän puolirandilaisen möykyn ihan virallisestikin äänitorvekseen luullen kai, että siitä saisi pesemällä jonkin Voltairen. Ei onnistunut.

Ja nyt, kiitos Pelsepuupin hernerokkapäivän, saamme nämä ihastuttavat persoonat samassa paketissa toisilleen vinoillen, koko helpon vasemmistopopulismin ja helpon markkinaoikeistopopulismin näköalattoman uroboroksen, jota ei ihan tosi jaksaisi. Ei enää puutu kuin että Tuomas Enbuske ja Antti Nylén tunkisivat vielä mukaan.