torstai 10. heinäkuuta 2014

Järkyttävä Tango kuuluu kaikille -kappale ja suomalainen tango lieveilmiöineen ylipäänsä

Olen aika hiton kypsynyt tähän hirvittävään antitaideteokseen, kun sitä on minulle tyrkytetty Ylen televisio- ja radiokanavilla arviolta 500 kertaa liikaa, mutta antaa mennä vielä 501. kerran:




Voi Argentiinan paskainen pusta, mitä laskelmoidun sentimentaalista sontaa. Näin täydellisen vastenmielistä ja arvotonta roskaa olen harvoin kuullut, ja tutustuin sentään tänä keväänä erikseen Cheekin tuotantoon. Tämä on vailla epäilystä yksi kammottavimpia koskaan kuulemiani musiikkikappaleita, joka kuulostaa lähinnä huonolta parodialta itsestään. Sanoitus toimii sillä linjalla, että on jotain ajatonta / ja täysin rajatonta, ja emotionaalista reaktiota suorastaan kerjätään kiusallisesti jollain falskilla yhteenkuuluvuuden valheella. Tango kuuluu kaikille, mökin muorille ja herroille, murhamiehille ja -uhreille, poliiseille sekä rosvoille, pederasteille ja natseille jne. jne. jne.
Jos tää tango kuuluu kaikille, niin myisin mieluusti oman osuuteni pois, ellei se olisi epäeettistä: vain heikkomielinen ostaisi sen, joten ei olisi reilusta kaupasta siinä tietoakaan. Kuka hitto loruilee tällaista moskaa ja nyökyttelee perään, että tulipa hyvä? Ja tämän kuultuani haluan vain koota kaikki maailman hanurit yhteen kasaan ja tuikata tuleen, voi jumalauta.

Suomalainen tango on muutenkin aivan hirvittävä ja valitettava kansallinen katastrofi, äitelän slaavilaisen kaihovollotuksen ja mekanistisen preussilaisen marssin epäpyhä risteytys. Suomalaisten tangojen sanoitukset ovat tahattoman komiikan ja banaliteetin synkkiä triumfeja, joiden parodisointi on tangomarkkinayleisön esteettisten makunystyröiden puutteesta johtuen mahdotonta: Kari Kuuvan Tango Pelargonia tarkoitettiin parodiaksi sentimentaalisista ja typeristä tangosanoituksista (Myrsky-yönä vaari hukkui / meren mustan laineisiin, / tuonen käki jossain kukkui) sekä -instrumentaatioista, mutta se on alusta asti mennyt tyylillis-kulttuurisesti lukutaidottomaan tangokansaan kuin häkä kesäalessa. Todistusaineisto on vastaansanomaton: suomalainen tango on lajityyppinä niin huonoa ja mautonta, ettei siitä voi tehdä edes pilaa.

Ja sitten niiden perkeleen tangomarkkinoiden karsintakierroksia kiemurretaan pitkin koko helvetin valtakuntaa niin, että jouduin kuuntelemaan tätä paskaa jopa omassa sivistyneessä kotikaupungissani vahingossa käydessäni kirjakaupassa niin kuin kunnolliset ihmiset tekevät. Tuo sama helvetin tangokuuluukaikilleyninä vinkui niin, että omat ajatukset oksettivat, ja kaikki paikat olivat täynnä 150-senttisiä tätejä, joiden T-paidoissa luki "Janista kuningas". Hävetkää, aikuiset ihmiset, paskaa makuanne. Mutta eihän tämä riemu toki tangomarkkinoihin lopu. Sitten alkaa jälkipuinti. Helvetin mummot spämmäävät lehtien yleisönosastot yhdentekevällä kirjallisella kotkotuksellaan siitä, miten väärin tuomaristo taas valitsi ja varsinkin siitä, että pitää ehdottomasti olla sekä tangokuningas että -kuningatar, kun muuten eivät varmaan jotkut sairaat pseudodynastiset seksifantasiat toimi, hyi saatanan hanurirassi ja vaikka Pelsepuupin vibrafoni vielä kaupanpäällisiksi.

(Niin, ja paras tango on tietysti Tango Vibrato.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti