keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Sekopäiset, todellisuudesta irtaantuneet murhanhimoiset nettirähisijät

Vuoden pääpaskiaisen valinta on ollut vaikea tehtävä. Päätöksessä tulee huomioida paitsi kohteen toiminnan absoluuttisen paskiaismaisuus, niin myös vaikutus. Lisäksi lähempänä tapahtuvat asiat ovat todennäköisemmin vaikuttavampia paskaisuudessakin, koska olen muiden ihmisten tapaan suhteellisen itsekäs lusmu ja piittaan eniten siitä, mikä on lähempänä nöyhtäistä napaani. Toiminnan absoluuttisen vahingollisten ja vakavien seurausten puolesta Islamilainen valtio ja Pierre Nkurunziza ovat varmasti tuomittavampaa porukkaa kuin tämänvuotisen kärkitilan haltija. He ovat kuitenkin myös kauempana ja jokseenkin kammottavampia, kun taas tämänvuotinen voittaja ottaa päähän huomattavasti intensiivisemmin ja on kehnontanut Suomen ilmapiiriä, ajattelua ja yhteiskuntaa paljon em. voimakkaammin, vaikka onkin ruumislaskurin puolesta toistaiseksi varsin vaatimaton tekijä.

Puhun tietysti holtittomasta barbaarilaumasta, joka on vyörynyt yhteiskuntaamme vailla pienintäkään halua kunnioittaa länsimaisen kulttuurin perustavia arvoja. He tepastelevat ympäri keskustelukenttää häiriköiden omistajan elkein kunniallisia kansalaisia täysin vailla itsehillintää ja kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan. Nämä primitiivistä kulttuuria edustavat fanaatikot ovat uhka yhteiskuntamme koheesiolle, kaikille sivistys- ja inhimillisyysarvoille ja kulttuurimme jatkuvuudelle. Heidän kanssaan on lisäksi aivan turha keskustella, koska heillä on horjumaton usko alkeelliseen totuuteensa, henkisesti syvän autioon heimodogmistoon, jonka ulkopuolisiin suhtaudutaan vainoharhaisen vihamielisesti. Tarkoitan todellakin niitä vauhkoja sekopäitä, joka riehuvat sosiaalisessa mediassa, kommenttipalstoilla, pöhnäisissä mielenosoituksissa ja aivan kaikkialla naurettavine paniikkihysterioineen, jossa muutaman kymmenen tuhannen henkilön saapuminen merkitsee apokalyptista sivilisaatiosotaa, islamisaatiosalaliittoa ja muuta typerää, joka vain hankaloittaa kaikkien mahdollisuuksia ratkaista todellisia ongelmia hallituilla, perustelluilla, järkevillä ja todellisuuteen perustuvilla tavoilla. 

Kyllähän kaikki ovat näitä nähneet: murhapolttajiksi haluavia idiootteja, joita tulisi minkään käsitteellisen balanssin vuoksi kutsua rehdisti terroristeiksi, heidän vielä verenhimoisempia some-kannatusjoukkojaan, heidän ylivertaisen halveksittavia apologeettojaan ja "ymmärtäjiään", jotka saastuttavat sisällään vellovan jätteen lemulla kaiken, minkä läheisyyteen tunkevat mesoamaan; kunniallisia ja lainkuuliaisia kansalaisia uhkailevat surkeat pelkurit ja mitättömyydet, joka ainoan asian ja aiheen omaan lokaansa vetävät monomaanikot; heikkomieliset pölvästit, jotka uskovat mitä tahansa paitsi tarkistettavaa tietoa, jota viranomaiset ja kunnolliset tiedotusvälineet maailman vähiten korruptoituneimpiin ja mediansa osalta vapaimpiin (siis niin kuin top vitosessa vajaasta kahdestasadasta) kuuluvassa demokratiassa jakavat; kaiken kaikkiaan nämä typerät villi-ihmiset, jotka vaahtoavat kaikesta ja haluavat kaikkien kuvittelevan, että heidän tyhmä eksistentiaalinen hätänsä olisi jotenkin tärkeää. Suuri osa mölisee tätä roskaa jopa aivan omalla nimellään ja kasvoillaan. Onhan toki hyvä pitää mielessä nämä hullut, jotta osaa tarvittaessa vaihtaa puolta kadulla, mutta se kertoo myös aivan käsittämättömästä höyrypäisyydestä ja siitä, että porukalla on ruuvit tosi löysällä.

Kaikkein pahinta on, että tämä rupusakki on ryhdytty ottamaan jotenkin vakavasti. En tarkoita sitä, etteikö sen toimia, väkivaltaa, uhkailua ja kiihotusta tulisi seurata ja pitää todellisena riskinä, päinvastoin; tarkoitan, että heidän vauhkot, yläilmoissa lentelevät paniikkiraivopulauksensa on alettu käsittää jotenkin perusteltuina näkemyksinä, joilla pitäisi olla vaikutusta siihen, miten terveet yhteiskunnassa toimivat. 

On uskomattoman säälittävää seurata, miten kansakunta valuttaa henkiset voimavaransa tällaisen tyhjänpäiväisyyden ja verenhimoisten lepakonpaskahullujen mielistelyn viemäriin. On surullista ja syvästi turhauttavaa nähdä, miten surkeat, säikyt mitättömyydet uhoavat paatoksella suurista käsitteistä, joista eivät mitään käsitä, vain kätkeäkseen kai kalvavan pelkonsa ja teeskennelläkseen sankaria sille hysteeriselle toukalle, joka heidän aivojensa minäkuvan ylläpidosta vastaa. 

Eikö näillä torveloilla ole mitään suhteellisuudentajua? Mitä jos päällä olisi jokin oikeasti todella vakava, kansallista turvallisuutta ja valtiollista olemassaoloa fataalisti uhkaava kriisi? Mitä jos Suomi olisi vaikka sodassa? Mitä nämä omaa varjoaan säikkyvät vaahtosuut silloin tekisivät? Ei näin hysteerisistä vouhkaajista ole todellisessa kriisitilanteessa kuin harmia. Nehän möyhäisivät ja mouhisivat joukolla mitä tahansa sepitettä ties minkä vieraan vallan Tiltulta eivätkä kykenisi noudattamaan asiallisia ohjeita. Mokomat ovat kansallinen rasite ja todellinen uhka kansalliselle turvallisuudelle. Todella vakavan kriisin aikana turvasäilöön kuuluisivat juuri nämä epävakaat hörhöt, joiden itsehillintään ei voi luottaa. He ovat sitäkin vaarallisempia, kun luulevat typerässä paranoiassaan olevansa kaiken huipuksi jotenkin isänmaallisia. Tällaisista salaliittoidiooteista ei ole tosipaikan tullen – jos pitäisi pysyä rauhallisena ja tyyne eikä kiljua tukea kotimaiselle terrorismille – yhtään mihinkään. Yksi järjissään oleva siviilipalvelusmies on hyödyllisempi kuin 20 tällaista vaahtoajaa yhteensä. Arkitodellisuudessa asuva somalitaustainen reserviläinen on hyödyllisempi kuin 50 tällaista paniikkihullua.

Olette ihan helvetin sekaisin, huuruinen visionne isänmaasta on läpeensä paska ja harhainen, ja te olette rasite koko maalle ja yhteiskunnalle. Jos emme olisi sitoutuneita perustuslakiin, kansalais- ja ihmisoikeuksiin sekä kansainvälisiin sopimuksiin, joita kaikkia te naurettavat säikkyperseet niin inhoatte, voitaisiin minun puolestani teidät kaikki tipauttaa kahdesta kilometristä pää edellä Syyriaan ja ottaa sieltä tilallenne saman verran väkeä. On melkein mahdotonta, että Suomi siinä vaihtokaupassa häviäisi. Kiitos teille paskasta vuodesta 2015, ja hankkikaa joku lääkitys, perkele.     

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Ajanhukkausharrasteeni

Olen juuri ja juuri funktionaalinen yhteis- ja ihmiskunnan jäsen. Pystyn joten kuten suoriutumaan velvoitteistani, ja pidän asiallisissa hommissa aikatauluni keskimäärin paremmin kuin tuntipalkalla toimiva pimeä remonttimies Thessalonikissa. Mutta kun minulla on vapaapäivä eikä mitään ilmeisen välttämätöntä menoa, vetelehdin aivan käsittämättömillä tavoilla valuttaen ajan hiekkaa veltosta kourastani peruuttamattomuuden pohjattomaan viemäriin.

Koska ajattelen herkeämättä lähimmäisteni etua ja koska minulla on kiistämätöntä asiantuntemusta, olen päättänyt jakaa muutamia vinkkejä, joilla jokainen voi tehostaa ajan hukkaamista. Oletko siis liian aikaansaava ihminen? Valmistuvatko hankkeesi etuajassa? Käytätkö aikasi sietämättömän hyödyllisesti? Etkö pysty lopettamaan itsesi kehittämistä? Seuraavien yksinkertaisten ohjeiden ja ideoiden avulla myös sinä voit saavuttaa tilan, jossa et saa mitään ikinä aikaan.

Nuku pitkään. Todella pitkään. Näin suuri osa päivästä menee ohi hujauksessa, eikä sinun edes tarvitse vaivata päätäsi keksiäksesi erillistä ajanhukkaa. Muistuta itsellesi, että Descartes pysyi mielellään sängyssä klo 13:een. (Älä muistuta itseäsi Descartes'n saavutuksista.)

Ota pitkä suihku. Tästä on se lisähyöty, että tuhlaat samanaikaisesti sekä aikaa että rahaa.

Tarkasta selkäsi kylpyhuoneen peilillä epäilyttävien luomien varalta.

Tunnustele kivespussisi epäilyttävien möykkyjen varalta. (Huomaa, että tämä ja edellinen kohta käyvät ajanhukasta vain, jos käytät niihin suhteettoman paljon aikaa.)

Masturboi.

Käytä runsaasti aikaa aamiaiseen/brunssiin/myöhäiseen lounaaseen/varhaiseen päivälliseen.

Etsi päättäväisesti paria yksinäiselle sukalle, jonka voisit yhtä hyvin vain heittää pois.

Aakkosta kirjahyllysi.

Masturboi uudelleen.

Lue 2½ sivua kirjasta, joka sinulla on kesken. Enempi lukeminen voi lipsahtaa itsensä kehittämisen puolelle, joten sitä on syytä välttää.

Etsi uutissivuilta jotain, josta kiukustua. Kiukustu jostain. Jos et löydä mitään kiukustumisen aihetta, kiukustu kahta kauheammin.

Laske, kuinka monessa maassa olet käynyt.

Laadi luettelo maista, joissa haluaisit käydä. (Älä käy niissä.)

Kirjoita kiukkuisia kommentteja uutispalstoille. Tämä tunnetaan piireissä absoluuttisen ajanhukan korkeimpana muotona.

Vastusta kiusausta masturboida.

Tuijota ikkunasta, kunnes menetät ajantajusi (tai alat itkeä).

Tarkista, onko uutissivuja päivitetty.

Etsi YouTubesta vanhoja piirrettyjä.

Keksi nasevia vastauksia tilanteisiin, joista on jo vuosia aikaa.

Häpeä jotain noloa, josta on jo vuosia aikaa.

Anna naapureillesi arvosanat. 
Etsi nettikaupasta masturbointiin soveltuvia apuvälineitä. (Älä osta mitään; se laskettaisiin saavutukseksi.)

Opettele ulkoa jokin runo, jota et takuulla tule ikinä käyttämään missään. 
Ja kun hän lypsi lehmiään / soma ajatus täytti immenpään. / Ja immenmielestä penseys suli / ja immensydämen täytti tuli, / ja kämmenin äkkiä-hehkuvin / hän tempasi kuohuvan ämpärin / ja kuljetti tonkalle. Vasikat / hänen kiirettänsä katselivat: / miten juoksujalassa aitalleen / hän palasi.

Onhan sinulla blogi, joka ei liity kiinteästi ammattiisi, tutkimusalaasi tai todelliseen harrastukseesi? Ellei ole, et tiedä ajanhukasta mitään, senkin naurettava amatööri. 

Älä missään tapauksessa mene ulos tai harrasta liikuntaa. Näiden toimien virkistävä ja stimuloiva vaikutus vie ajanhukkatavoitteiltasi pohjan. Vältä myös kontaktia muihin ihmisiin, sillä vuorovaikutus antaa tuhoisia virikkeitä.  
Nämä ovat vain esimerkkejä, joilla pääsee alkuun. Kaikilla on oma tapansa valuttaa elämäänsä hukkaan, ja sopivin löytyy yleensä, kun malttaa pysyä laiskana. Pian sinäkin voit päivän päätteeksi katsoa itseäsi peiliin ja lausua jalot sanat diem perdidi.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Islamilainen valtio

Äääääähhh. Onko pakko? Onko minulla näistä vihoviimeisistä persepurilaisista enää mitään sanottavaa? Porukka on avoimessa sodassa koko sivistynyttä ja kvasisivistynyttäkin maailmaa sekä sivistyksen ja inhimillisen yhdessäolon platonisia ideoita vastaan, enkä usko edes vaillinaisesti järjissään oleville ihmisille jääneen epäselväksi, millaisesta arvottomasta paskasakista on kyse kalifi Ibrahimin johtamassa Islamilaisessa valtiossa (ISIS, ISIL, DAESH, aivanvitunsama). Voitaisiinko tämän jälkeen edes sopia, että haudataan kaikki ajatukset jonkin erillisen islamilaisen valtion perustamisesta? Näin monen yrityksen jälkeen dataa on ihan riittävästi, eivätkä johtopäätökset voi olla kovin myönteisiä.

Jos nyt sitten vielä olet ikään kuin ns. aidanharjalla suhtautumisessasi Islamilaiseen valtioon, niin muistutettakoon, että tämä porukka ei vain syyllisty sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan, vaan tekee näistä ideologiansa ja toimintansa keskeisiä piirteitä ja kerskailee niillä. Natsit yrittivät pitää tihutyönsä salassa, heilläkin oli sen edes sen verran häpyä, ja he sentään olivat natseja, saatana. Tähän mennessä kaverit ovat mm. polttaneet sotavankeja elävältä, katkoneet käsiä pikkurikollisilta, siepanneet lapsia ja naisia orjiksi, surmanneet kasoittain siviilejä Irakissa, Syyriassa, Libyassa, Tunisiassa, Kuwaitissa, Turkissa, Eygptissä ja Ranskassa, teloittaneet huimasti porukkaa äärimmäisen barbaarisilla tavoilla, kieltäneet musiikin ja suurimman osan muustakin kulttuurista ja kaiken huipuksi hävittäneet itseään korkeampien kulttuurien ja sivistyneempien aikakausien temppeleitä, kirkkoja, moskeijoita, luostareita, pyhäkköjä, maamerkkejä ja monumentteja, joista jotkut ovat uhmanneet aikaa lähemmäs 4000 vuotta tullakseen jonkun muoviräjähdettä varastaneen wahhabistisen tulimuurahaisen hävittämäksi. Sakki on myös kaikesta tästä aivan helvetin ylpeä.

Lisäksi tietynlaista suhteellisuudentajun puutetta osoittaa tällaisten 7. vuosisadalle jämähtäneiden ryysypaakkujen hinku lähteä totaaliseen kulttuuriseen sotaan erityisesti kaikista maista juuri Ranskan kanssa. Lykkyä pyttyyn ja turbaaniin vain – olen syönyt Pariisissa etanoita, jotka ovat olleet korkeammalla kulttuurisella kehitysasteella kuin Islamilaisen valtion koko henkisesti autio sotajoukko, ja Offenbachin operettien välisoitot ovat arvokkaampia ihmiskunnalle kuin koko salafistinen uskonto- ja kulttuuritraditio kaikkine harjoittajineen. 

Tiivistyksenä: planeetan paskimmat ihmiset. Onneksi olkoon, voitte lopettaa. Kaikki vihaavat teitä jo. Enempää ei ole saavutettavissa.