lauantai 30. tammikuuta 2016

Ylen typerä ja asenteellinen otsikointi

Ylen uutisia kirjoittavat ja otsikoivat erehtyväiset ihmiset. Hyvin tyylitajuttomat erehtyväiset ihmiset, joilla on kielenkäytön ammattilaisiksi kummallisia toimintatapoja. Muutama näyte tammikuulta 2016:

Keskiviikkona 13.1.2016 Ylen Helsingin toimitus otsikoi näin:



Asiallinen ja ammattitaitoisen toimittajan laatima otsikko olisi tietysti kuulunut "Turvapaikanhakijoiden lumityöt tyssäävät turvamääräyksiin" tai ehkä jopa "Turvamääräykset estävät turvapaikanhakijoiden lumityöt". Mutta koska olemme Ylen uutisissa, örvelletään sekaan asenteellista höttöä "Byroslaviasta". Otsikoisiko Yle esim. suomalaisten Nato-kielteisyyttä muodossa "Kekkoslovakian dogma jyllää: enemmistö kannattaa yhä sotilaallista liittoutumattomuutta"? Jos ei, niin miksi? Otsikko on tasan yhtä asiallinen kuin tuo kuvan tekele. Byroslavia ilmeisesti ilmentää jotakin stereotypiaa slaavilaisesta sääntöorjuudesta ja neuvosto- tai peräti tsaaribyrokratiasta. Toimittaja pitää tätä ilmeisesti nokkelana lohkaisuna, mutta ei osaa ammattiaan riittävän hyvin tajutakseen, että tällainen ilmaus kuuluu pakinaan tai kolumniin, ei uutisartikkeliin. Kukaan artikkeliin haastatelluista henkilöistä ei käytä termiä, joten se on mitä ilmeisimmin toimittajan omasta pehmeästä pääkopasta. Artikkelissa haastateltu rakennusviraston vapaaehtoistyön koordinaattori toteaa sen tosiasian, että liikenteen seassa toimiminen edellyttää tietynlaista pätevyyttä ja vastuuasemaa, mikä estää kouluttamattomien satunnaisotantaporukoiden hyödyntämisen ajoväylien puhdistamisessa. Minusta vaikuttaa suhteellisen järkevältä, mutta ilmeisesti turvamääräykset ovat Ylen mielestä naurettavaa ja tarpeetonta Kafkaa, mikä tarkoittaa sitä, että siellä ei ole Kafkoja luettu. Ja vaikka näkemys tällainen olisikin, sitä ei kannata ehkä tyrkyttää asiallisuuteen pyrkivän uutistekstin sisään. En toivo julkisen palvelun journalismilta tällaista asiatonta heittelyä ja mitävittuuntumista enää jatkossa, kiitos.

Toinen tapaus perjantaina 15.1.2016:


Tässä uutisessa termi "vauvailu" sentään on haastatellun sitaatti, joten siitä ei voida Yleä syyttää. Sen sijaan lievästi kummalliselta vaikuttaa, ettei EU-parlamentaarikosta voi otsikossa käyttää nimeä, vaan on korostettava tämän sukupuolta, seikkaa, jota ei sivuta haastattelussa mitenkään. Kutsuttaisiinko vaikka Petri Sarvamaata "miesmepiksi"? Miksi Soinia ei mainita "miesulkoministerinä"? Tapansa mukaan Yle oikaisi arveluttavan otsikkonsa sittemmin järjelliseen muotoon ilmoittamatta asiasta mitenkään, sillä ollaanhan tekemisissä ammattijournalistien kanssa. Siispä tämän tapauksen otsikoksi tulkoon: "Naistoimittaja möhli otsikoinnin: satunnaisinta seksismiä pitkään aikaan".

Donald Trump

Milloin vitsi alkaa käydä vanhaksi? Viimeistään silloin, kun se on 69-vuotias ja pyrkii jostain ihmeellisestä syystä kahdeksatta kuukautta Yhdysvaltain presidentiksi osoittamatta vähäisintäkään aikuiselta ihmiseltä odotettavaa kypsyyttä. Tarkoitan tällä juuri sitä öykkäröivää bisneshumanoidia, jolla on pärstä kuin kynityn kalkkunakondorin perse ja tukka vielä rumempi. Kun vuoden 2015 paskiaisia listataan, on Donald Trumpin pakko olla mukana. Hän on komean kusikaaren voimin vuoden paskiainen, ehkä jopa kahden. Vuosi 2015 oli tosin niin perseestä, että jopa Trump joutuu tyytymään pronssipökäleeseen, sillä vielä on kaksi ansioituneempaa suolistossa odottelemassa esiin pääsemistä. Sitä odotellessa huuhdotaan tämä saasta pois vertauskuvallisesta altaastamme.


Tämä kävelevä, karjuva rektaalipaakku hallitsee neljän ja puolen (4½) miljardin dollarin omaisuutta, mutta se ei riitä. Hänen on pakko olla esillä koko ajan, koska ilmeisesti muuten hänen elämänsä ei tunnu miltään. Ihmisen täytyy olla hyvin murheellinen sitoutuakseen joka aamu istuttamaan päälaelleen katujyrällä litistetyn kissan vain siksi, että on antanut sen muodostua tavaramerkikseen, ja todella epätoivoinen hänen täytyy olla, jos hänen on käynnistettävä egonsa tyydyttämiseksi presidentinvaalikampanja. Kieltäydyn uskomasta, että Trumpin politiikassa on kyse mistään muusta. Ylipalkattu perseääliö ei kestä sitä, että vaalikampanjavuosina joku uutinen on häntä isompi, että on ylipäänsä jotain, joka ei kytkeydy hänen sairaaseen persoonaansa. Tähän ainakin viittaavat kaikki merkit: sisällötön kiukku, suoranainen valehtelu, rähjääminen, omiin möhläyksiin takertuminen kahta kauheammalla kiihkolla, kaikkien mahdollisten tahojen solvaaminen ja ennen kaikkea haluttomuus selittää, miten hemmoteltu tupeeviemäri tarkalleen korjaisi asioita. Uskoni ja toiveeni on, että Trump tarvitsee jakamatonta huomiota ja tiedon siitä jaksaakseen ylipäänsä elää. Jos mies ei olisi sairas, olisi häneltä moraalitonta kaapata jo valmiiksi riittävän tyhmä vaalikampanja omaksi perseilyshowkseen.

Trump on poliittisesti tabula stulta, tyhmä taulu. Tyhmät ja täysipäiväisesti kiukkuiset ihmiset pystyvät projisoimaan hänen aivottomaan poltergeist-politiikkaansa mitä tahansa omia odotuksiaan, pelkojaan ja riittämättömyyden tunteitaan. Hän on ehtinyt olla demokraatti, republikaani, reformisti, demokraatti, republikaani, sitoutumaton ja republikaani. (Yhdysvaltain reformipuolue on hyvin "mielenkiintoinen" porukka, jonka presidenttiehdokkaina ovat olleet Pat Buchanan ja Ralph Nader — peräkkäisissä vaaleissa.) Hän on lakannut viihtymästä joka puolueessa heti, kun kiinnostus on siirtynyt syrjään hänen persoonastaan. On kyseenalaista, onko Trumpilla mitään poliittisia näkemyksiä: hän on ehtinyt olla itsensä kanssa eri mieltä lähes kaikesta ja on lähes erikoistunut ylläpitämään keskinäisesti poissulkevia poliittisia ohjelmia. Nytkin mölyapinan lupaukset ovat katteettomia ja pölvästimäisiä. Ainoa järki niihin löytyy siitä, että ne ovat järjestään toteuttamiskelvottomia. Kategorinen muslimien porttikielto olisi lainvastainen sen lisäksi, että sitä olisi naurettavan mahdotonta valvoa; ja olisi todella kiinnostavaa kuulla, miten Trump toteuttaisi lupauksensa Yhdysvaltain ja Meksikon koko maarajan kattavasta yhtenäisestä muurista, jonka Meksiko pystyttäisi sataprosenttisesti omalla kustannuksellaan. Miten? Soittaisiko hän Peña Nietolle ja uhkaisi naapuriaan sodalla? 

Trumpilla ei tietysti ole mitään muuta suunnitelmaa kuin piereksiä kurkkusuolestaan tällaisia järjettömiä aloitteita. Niillä saa julkisuutta, ja kun edes vaivoin järjissään olevat poliitikot kritisoivat niitä, saa Trump aiheen käydä ala-arvoisiin henkilökohtaisiin hyökkäyksiin näitä vastaan. Juuri tätä hänen kannattajakuntansa, tuo vastenmielisen egoistisen Baby Boomer -sukupolven järkijättöisimpien ja katkerimpien täiden hyllyvä massa, haluaa. He ovat helvetin kiukkuisia, ja he leimatuvat hanhenpojan tavoin siihen poliitikkoon, joka tekee loputtomasta kiukusta normaalia. Yhdysvaltain presidentinvaalien sloganit eivät ole varsinaisesti mitään Kantin argumentteja, mutta Trumpin sisällyksettömyys on niin röyhkeää, että sitä on pidettävä suunnitelmallisena. Se on tosi paskiaisen merkki.

Trump on niin pohjaliejuinen ihminen, että hän saa jopa Fox News -uutiskanavan vaikuttamaan vakavasti otettavalta journalistiselta toimijalta. Republikaanien esivaaliväittelyissä yksi Foxin toimittajista kysyi Trumpilta epämieluisan, mutta relevantin kysymyksen – miten hänen kaltaisensa moukkamaisesti rähjäävä ja muita rutiininomaisesti solvaava öykkäri sopisi luonteensa ja persoonansa puolesta valtionpäämieheksi – ja tämän jälkeen Trump on käynyt raukkamaista sotaa toimittajaa vastaan. Ihme kyllä, Murdochin pulju on osoittanut jotain selkärankaa ja pitänyt minimaalisen journalistisen integriteetin puolta. 

Jopa republikaanista puoluetta kohtaan syntyy välillä pientä säälin pilkahdusta, kun seuraa, miten helisemässä he ovat hallinnasta riistäytyneen höyryjyrädemagogin kanssa. Niin vahva on Trumpin vastenmielisyys. Lopulta republikaaninen puolue on tietysti ansainnut Trumpin taktiikallaan, joka on uskotellut urpoimmille konservatiiveille, että typerät kulttuurisodat olisivat kokonaisuutena voitettavissa heidän puoluettaan äänestämällä. Ei ihme, että änkyrät ovat katkeroituneet entistä enemmän, kun republikaanit ovat heidän avullaan voittaneet symbolisia taisteluita, mutta menettäneet vääjäämättä asemiaan laajemmassa sodassa. Bush nuoremman jälkeen puolue-eliitti on pyrkinyt modernisoimaan itseään ja tuomaan konservatismin 2000-luvulle, mutta heidän mukaansa haalima arvokonservatiivinen aivovammasakki ryhtyi vastarintaan ja on jatkuvasti harannut vastaan jokaiselle yritykselle, jolla puolueen vetovoimaa on yritetty mitenkään laajentaa ja rakentaa sille mielekästä tulevaisuutta. Tälle porukalle maltillisuus on myrkkyä, ja nyt sitä ovat jo hyvät käytöstavatkin, jotka on sumputettu yhteen vihatun poliittisen korrektiuden kanssa. Hyvät tavat ja kaunis käytös eivät enää kuulu kovimpien amerikkalaiskonservatiivien maailmaan, vaan Trump palkitaan siitä, kun hän pilkkaa vammaisia ja amerikkalaisia sotavankeja. Näin alas ovat Yhdysvaltain suurten ikäluokkien kulttuurisotien katkerat veteraanit vajonneet. Olkoon tämä heidän viimeinen rynnistyksensä ennen hiipumista ja kunniatonta kuolemaa, sillä olen jumaliste saanut tarpeekseni tämän vaaleanpunaisen möhköfantin karjunnasta uutisissa harva se päivä.

Ai niin, tämän vuoden puolella Trump alitti itsensä jälleen kerran. Hän messusi, että voisi ampua jonkun 5:llä Avenuella menettämättä lainkaan kannatusta. Tämä on ehkä räikeintä hybristä sitten 80-luvun Bond-konnien, ja voin vain toivoa, että Trumpin loppu on yhtä näyttävä. Tosin Trumpia mukaillen muistakaamme, että pahan asemiehen voi pysäyttää... hyvä asemies. Niitä vain ei taida olla kovin paljoa.     

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Piirakkapostimerkkikohu

Toisinaan tunnen olevani halju ja hemmoteltu kitisijä, kun rähjään täällä jostain surkeasta ja säälittävästä, kuten tetrapakkauksista, aivastelusta ja ampiaisista. Suuri osa tänne kirjoittamastani on globaalissa mittakaavassa erittäin etuoikeutetun nyrpistelijän kitinää. Säilyttääkseni omanarvontuntoni ja oikeutetun ylimielisyyteni tarvitsen silloin tällöin uutisia ihmisistä, jotka rähisevät jostain vielä merkityksettömämmästä, turhemmasta ja mitättömämmästä roskasta. Nämä ihmiset, nämä viheliäisimmät vinkujat, ovat jälleen ylittäneet itsensä. Mikä on se raastava epäkohta, joka on saanut maailman turhimpien ihmisten kollektiivisen mielen (olen varma, että niillä on vain yksi jaettu) kiehumispisteeseen?

He eivät pidä siitä, miltä postimerkissä esiintyvä piirakka näyttää, ja haluavat kaikkien tietävän tämän. Oikeasti

Posti julkaisee perjantaina 22.1.2016 postimerkin, jonka aiheena on karjalanpiirakka. Ymmärrän, että tämä on normaaleille ihmisille aivan mahdoton asia piitattavaksi, mutta "kansa" on raivostunut merkistä, joka on törkeä pyhäinhäväistys. Tässä tuo saatanalinen ilmestys koko kaameudessaan:

Järkyttävää. Järkyttävää.

Itselleni tulee mieleen tästä lähinnä, että vähän ovat kuva-aiheet lopussa, kun pitää karjalanpiirakastakin jo merkkiä painattaa, mutta posti on saanut tuohtunutta palautetta. Kuvassa näet on karjalanpiirakoita, joita ei ole veistetty itse erikseen artesaanityönä aidossa savupirtissä, vaan ostettu. Kaupasta. Todella törkeää: millainen hirveä ihminen muka ostaa ruokansa kaupasta? Valmispiirakat ovat syntiä, ja niitä ostavat ja valokuvaavat ihmiset sieluttomia demoneita, tai muuten vain köyhiä tai työssäkäyviä ihmisiä. Ainakin, jos uskomme niitä saatanan hulluja rypytyshifistelijöitä, jotka vaivautuvat välittämään jostain näin uskomattoman turhasta. Tiedoksi annettakoon, että jos olet käynyt julkisesti valittamassa ja antamassa palautetta tästä postimerkistä, et saa koko vuonna enää valittaa mistään muusta. 

Esittelen vielä muutamia kommentteja HS:n artikkelin keskustelusta. (En tiedä, miksi uutisartikkeleista pitäisi voida keskustella sen artikkelin välittömässä yhteydessä, mutta näin vain jostain syystä on.)

Toinen häiritsevä seikka on se, että piirakat näyttävät oleva aseteltuna pellille leivinpaperin päälle, mutta paperi ei näytä siltä että se olisi käynyt uunissa 250-300 asteessa, missä karjalanpiirakka tulee paistaa. (uniq)

Kyllä. Todella häiritsevää. Varsinkin jos on Asperger-martta.

Kuvastaa hyvin nykyistä eines- ja pikaruokaruokakulttuuria.

Syököön kukin mitä tahtoo, mutta kannattaa käydä tutustumassa esimerkiksi kahvila Hopian piirakoihin, joissa on (oikea) ohratäyte ja sitkeän napakka ruiskuori. On siellä riisiä ja pottuakin. Jos kuvasta muita virheitä hakee, niin kypsät piirakat on aseteltu puhtaan leivinpaperin päälle.

PS Voisiko seuraavassa postimerkissä olla Suomen uusi kansallisruoka 'liejukana', eli marinoitu broileri muoviseen yöastiaan pakattuna. (Betoniporsas)

Mikä vika on ruokaan liittyvissä aiheissa, kun ne nostavat aina koloistaan esiin tällaiset hypernirsoilijat? Käyhän kuule Betoniporsas tutustumassa kahvila Hopian WC-pönttöihin ihan kaulaa myöten.
Tarkoitus esittää kotonatehtyjä perinneruokia, kuvaan laitetaan teollinen liukuhihnatuote, kas kun ei vielä muovipussissa saman tien. Aika uskomatonta! (ski1)

Aika uskomatonta. Kauheeks on maailma menny. Onko tää tottakaan?
Tuohan näyttää aivan kurjalanpiiraalta. Aidossa Karjalanpiirakassa on ohut ruiskuori ja rypytys on tekijän ripsipiirakan mukainen, ei teollinen massatuote jonka taikinassakin näyttää olevan liikaa vehnää. Ei maistune miltään, tuollaisia en toki ole koskaan suostunut ostamaan tai maistamaan.

Enkä osta tuollaista feikkituotepostimerkkiä. (Ihmeellinen maailma)
No voi että! Oltiin ajateltu, että just sinä, Ihmeellinen maailma, ostaisit tämän merkin! Mikä pettymys. Boikottisi on todella merkityksellinen eikä tippaakaan lapsellisen hullun passiivis-aggressiivista ulinaa. Ai niin, lauseen keskellä karjalanpiirakka kirjoitetaan pienellä. Jos siis joku haluaa välittää jostain oikeasti tärkeästä asiasta. 

Voi pyhä vaginallinen muotoilu, se on postimerkki, jossa on vilja-perunalätkyrä. Kulinaarisesti nakkisämpylän veroinen nautinto. Tietääkseni kirje menee tuollakin perille. Miten siitä on mahdollista välittää? Siis yhtään? Auttaako tuo? Auttaako tieto tuollaisen piirakkapostimerkkikritiikin kirjoittamisesta, kun herää kolmelta yöllä miettimään, mistä kaikesta on ehtinyt jäädä elämässä paitsi? Lohduttaako se, kun tuijottaa pimeään kattoon pohtien turhaan, mitä kaikkea olisikaan voinut tapahtua, jos olisi vain osannut olla avoimempi, välittömämpi, rohkeampi? Vahvistaako piirakkapostimerkin tuomitsemisen suoma itsevarmuus ihmistä hänen taistelussaan epäilysten, menetettyjen mahdollisuuksien ja tuskallisten muistojen sotajoukkoja vastaan, kun ne rynnivät pimeimmällä hetkellä henkisten suojavalliemme yli? Kysyn ihan siksi, että minua ainakaan ei auta ei vahvista, mutten keksi muutakaan syytä, miksi kukaan vaivautuisi kommentoimaan piirakkapostimerkkiä. 

Kukaan edellä siteeratuista henkilöistä ei saa valittaa enää mistään asiasta ennen 1.1.2017. Te olette surkeita ihmisiä, tukehtukaa ruisryppyihinne.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Hallitus

Hallitus – koska sekin on viimeksi ollut hyvä? En minä ainakaan muista. Tietojemme mukaan hallinnon paskuus juontaa juurensa ainakin Ateenan demokratiaan, joten ei ole hirmuisen tuoretta saati oivaltavaa haukkua hallitusta. Mutta minkäs teet, kun retrospektiivin aiheena on Vuoden paskiaiset 2015


Vuonna 2015 Suomessa ehti toimia kaksi hallitusta, molemmat niistä helvetin surkeita kyvyttömyyskeskittymiä. Minulle tuottaa erityisen suurta mielihyvää muistuttaa, että toistensa päälle on ollut oksentelemassa koko parlamenttimme nykyinen puoluevalikoima. Se, että Vasemmistoliitto ja Vihreät päättivät hylätä Kataisen-Stubbin katastrofin viime tingassa vaaleja edeltävänä vuonna, ei saa minua näkemään niitä yhtään edullisemmassa valossa, vaan lähinnä kyynisinä nilkkeinä, jotka ehkä tekevät ihan oikein aliarvioidessaan potentiaalisten äänestäjiensä älyä ja muistia.

Stubbin naurettavan saamattoman hallituksen taival päättyi monta kuukautta myöhässä absurdiin näytelmään, jossa hallitus ryhtyi kaatamaan omia hankkeitaan eduskunnassa. Muut olivatkin kaatuneet jo siihen, ettei ketään kiinnostanut kunnollinen valmistelu. Typerää sote-uudistusta jurnutettiin iän kaiken hallituksen ja opposition katastrofaalisen typerillä ääliöillä täytetyssä työryhmässä, jota kaikki varoittivat siitä, ettei näin hutiloiden roiskittu tekele mene mistään kontrollista läpi, eikä se mennytkään. Ainoa hyvä asia kevään vaaleissa oli, että niissä pudotettiin muutamia urpoja itselleen liian vaarallisilta paikoilta. Esimerkkeinä mainittakoon keskittymiskyvytön pääministeri vailla pienintäkään johtamiskyvyn ilmenemää, tupelo valtiovarainministeri, joka osaa hädin tuskin sanoa oman nimensä ymmärrettävästi ja on täysin pihalla oman hallituksensa linjauksista, ja hyinen sisäministeri, joka luennoi hihhuleille Raamatun ylemmyydestä Suomen tasavallan lakiin nähden. Ikävä kyllä ministereiksi päätyi ihan yhtä kyvyttömiä ja vaarallisia poliittisia eläimiä, joten turvallinen sisäänhengitys on vielä aivan liian aikaista.

Syistä, joita en aivan käsitä, oli Keskusta jo vuodesta 2014 alkaen ilmiselvä uusi pääministeripuolue. (En ylipäänsä käsitä Suomen Keskustaa. Inhoan suurin piirtein kaikkia puolueita, mutta pystyn sentään yleensä tajuamaan, mikä kussakin niistä vetoaa kannattajakuntaan. En voi ymmärtää, millaisiin ihmisiin Keskusta voi vedota. Se näyttäytyy minulle lähinnä avaruusolioiden perustamana puolueena, jonka vetovoiman on pakko perustua feromoneihin tai muuhun vastaavaan. Keskustalaisen erottaa joukosta. Hän näyttää oudolta, ja hänen kanssaan keskustellessa hiipii mieleen vieno epäilys siitä, että kyseessä on jokin vieras elämänmuoto, joka simuloi ihmiskäytöstä 1970-luvulla kerätyn raakadatan tuella. Olen melko varma, että pystyisin ymmärtämään välittömämmin Uuden-Guinean vuoristokansoja kuin keskustalaisia.) Oli kieltämättä huvittavaa seurata, miten kaikkien muiden puolueiden johtajat nöyryyttivät itseään mielistelemällä kuninkaaksi voideltua diplomipökkelöä, jolla oli tarjota vain ympäripyöreää höpinää vailla yksityiskohtia.

Oli silti vaikeata uskoa, että edes Sipilän kaltainen suuriluuloinen ummikko kykenisi saamaan aikaan jotain Stubbin hallitusta huonompaa. Illokseni Surukseni Joksikin tunteekseni olin väärässä: kolmen ässän suhaus kykeni noin puolessa vuodessa kaivautumaan vielä edeltäjäänsäkin syvemmälle paskaan. 

Ministereitä on sentään vähemmän kuin aikoihin, mutta ovat he sitten myös helvetin huonojakin. Koko joukosta on vaikeata löytää ketään, joka tuntuisi täysin ymmärtävän asemansa ja vastuunsa saati hallinnonalansa perusteet. Kärsimätön ja kypsymätön pääministeri ei tajua, ettei valtiolaivaa voi ohjata samalla nopeudella kuin omaa yritystään, vaikka epäonnistuu tässä jatkuvasti. Pääministeri osallistui TV-viihteen tekemiseen tyhmällä ja lässyllä televisiopuheellaan, jossa juksasi valtion velkaantuvan kaksinkertaisella vauhdilla ns. todelliseen tasoon verraten ja pelotteli vielä tyystin totuuden vastaisesti komission panevan Suomen valjaisiin, jos pienituloisten elintasoa ei huononneta. Valtiovarainministeriä ei hotsita perehtyä vastuualueisiinsa, ja mieluummin tämä filosofian tohtori tölviikin itseään ansioituneempien tutkijoiden oletettua kesälomalaiskottelua ja esittelee eduskunnalle pokkana keksittyjä lukuja oman ministeriönsä hankkeista. Ulkoministeri esittelee Suomen kasvoja maailmalle eikä selvästikään jaksa oikein johtaa omaa puoluettaan. Ulkoministerikään ei tajua omaa asemaansa, kun ylläpitää siinä naurettavia boikotteja tiettyjä tiedotusvälineitä kohtaan. (Ei muuten ole rasisti hän, mutta hyvä suvaitsemaan rasismia.) 

Muista ministereistä mainittakoon vaikkapa sveitsiläinen miljonääri, joka haluaa haasteita ja kiiltokuvia ansioluetteloonsa (Hei, siinä on eräs ihmistyyppi, johon Suomen Keskusta vetoaa niin, että minäkin ymmärrän: sveitsiläiset miljonäärit, jotka haluavat hyvältä näyttävän lisän CV:hensä!), 30-lukulaisen takakireä puolustusministeri, joka valehtelee virkamiesten kelpoisuusvaatimuksista eikä tahdo pysyä tuolillaan haastattelussa, terveys- ja sosiaaliministeri, joka rohmuaa yksinhuoltajan avustuksia siitä huolimatta, että on avoliitossa hyvätuloisen merikapteenin kanssa (ja saa tästä hyvästä vielä melkein pari tonnia ylimääräistä tuloa oikeudenkäyntikulujen korvausten muodossa, kun poliisin "sattumalta" kohdille osuneen loman vuoksi syyteoikeus petosasiassa vanhenee), ja Juha Rehula, joka on yhä aivan liian Juha Rehula käyttääkseen valtaa muihin ihmisiin. 

Naurettavaa oikeus- ja työministerin kaksoissalkkua roikottava Jari Lindström, joka varmaan olisi hyvä apu pienessä mökkiremontissa tai sen sellaisessa, erottuu sentään edukseen siinä, että hän auliisti myöntää, kun vastaan tulee jotain, mitä hän ei ymmärrä tai on ymmärtänyt väärin. Tämä kattaa melkein kaikki hänen tehtävänsä, mutta ainakaan hän ei ryhdy vänkäämään asioista lapsellisesti, kuten tuntuu olevan suurin piirtein kaikkien muiden ministeriemme tapa.

Näinkin lahjaton ja suoranaisen arveluttava porukka voisi vielä välttävästi menetellä, jos sentään syntyisi tuloksia. Kolme muskettisoturia eivät vain tunnu saavan aikaan muuta kuin amatöörimäistä hösellystä. Hallitusneuvottelujen päättyessä kaverukset hehkuttivat olevansa hengessä ja melkein ruumiissakin yhtä, mutta jo parin kuukauden hallitustaipaleen jälkeen kolmikolla meni niin yhtenäisesti, että pääministeri kävi ties miten monta kertaa parin päivän sisään kiukuttelemassa menevänsä ihan just kohta presidentin puheille. Oliko hyvä luottamus häh? Arvottoman kähmintänäytelmän tuloksena syntyi sote-malli, jota en usko kenenkään ihmisen halunneen. Muistaakseni ennen vaaleja tämä porukka lupasi keventää hallintoa, mutta nyt ne keksivät kokonaan uuden hallintotason, jonka toimialue on todella hämärä. Jos sekään päätös nyt sitten pitää. Ihmekös tuo, ettei tulosta synny, kun hallitus peruu päätöksiään useammin kuin nuijii niitä läpi. Nyt kukaan ei enää edes pidä lähtökohtana sitä, että hallituksen päätös pitäisi sellaisenaan. Tämä ei ole enää edes hallitus, joka huusi sutta, vaan hallitus, josta tuli täysi susi.

Ne harvat päätökset, jotka pitävät, ovat tyhmiä, moraalittomia ja haitallisia, kuinkas muutenkaan. Ja tietysti ristiriidassa pyhien vaalilupausten kanssa. Vielä ennen hallituksen päätöksiä kaatuivat näet vaalilupaukset. Olin hieman huvittunut siitä, että ihmiset tuntuivat aidosti järkyttyvän, että suomalaiset puolueet eivät piittaa vaalilupauksistaan. Tietysti vähän uutta oli, miten röyhkeästi ja tyhmästi asiassa toimittiin. Mikään pakko ei ole mennä valokuviin kylttien kanssa lupaamaan, että tästä ei leikata, jos voi aavistaa, että siitä ehkä sittenkin täytyy leikata. Mutta jos ei ole mitään eettistä ydintä tässä raparyhmässä, niin mikäpä tuommoistakaan estää. Kuluttajansuojalakiahan ei kukaan viitsi edes piloillaan soveltaa vaalilupauksiin, joita tekevät lähinnä valehtelusyytösten kääntelyyn ja kiertelyyn erikoistuneet ihmiset. Hallituksen ristiretki koulutusta ja kaikenlaista intellektualismia vastaan on saanut joskus sivistyspuolueena paistatelleen Kokoomuksenkin kevyesti mukaansa. (Ymmärrän hyvin ainakin Perussuomalaisten sivistysvihamielisyyden syyt, ja Keskustalle inhimillisen kulttuurin toiminta tuntuu muutenkin vieraalta alueelta.) Avuton, henkisesti jokseenkin kyvyttömän oloinen opetusministeri, jonka maisterin paperit ovat sinänsä jonkinmoinen esimerkki korkeakoulutuksen inflaatiosta, on käynyt erityishyökkäykseen korkeakouluja vastaan. Sivustatukea on antanut Oxfordissa naurettavan selkäydinvaurioisella rallienglannillaan jotenkin tohtoriksi väitellyt Olli Rehn, joka on ehtinyt toimia professorinakin Helsingin yliopistossa. Hallituksen nollajoukko on keksinyt, että tieteen ja tutkimuksen pitää tästä lähtien perustella tarkkaan, miksi se ansaitsee olla olemassa. Asetelma on kieltämättä mielenkiintoinen: henkiset kääpiöt vaativat, että se juttu, jonka ansiosta ihmiset ovat ikinä kyenneet saavuttamaan mitään edistystä, täytyy nyt ottaa syyniin ja katsoa, onko siitä mihinkään.

Viimeisen silauksen paskan hallituksen mätäkuormalle antaa toimeenpanovallan käyttäjiltä hyvin sopimaton, vastuuton, röyhkeä ja hävyttömän ylimielinen sekä välinpitämätön suhtautuminen lakiin. Kun ministerit eivät ymmärrä lakia, ts. eivät ole tehtäviensä tahalla, lohduttautuvat he purkamalla kiukkunsa lakiin ja sen tulkitsijoihin, joiden takia juosten kustut uudistushankkeet muka kariutuvat. Mitä jos kokeilisitte vaikka miettiä asiat kunnolla ja valmistella ne huolellisesti ja esim. tutustua lainsäädäntöön ja oikeusperiaatteisiin etukäteen? Olisko liikaa vaadittu? Voisi mennä paremmin, ja tässä olisi se bonus, että voisi syntyä jopa hyvää hallintoa. On täysin käsittämätöntä kuulla, kun ministerit vaativat perustuslakiin joustoja taloustilanteen vuoksi. Tämä on silkkaa barbariaa. Jos hallitus haluaa muuttaa perustuslakia, tehköön sen. Siihen on työkalut. Mutta on hävytöntä ja sietämätöntä, että ministeri vaatii oikeusvaltioon ja perustuslaillisuuteen jotain suhdannesidonnaisuutta. Haistakoon paskan, mokoma pimeä poppamies. Maa on lailla rakennettu, jumaliste, ja oikeusvaltio sekä perustuslaki ovat linnoituksia, joita eivät luonnonvoimat tai barbaarilaumat tai varsinkaan ammattitaidottomien ministerien laiskuus voi murtaa. On käsittämätöntä nähdä moista puolijauhoista argumentaatiota, jonka perässä ei kirjoittajan nimen kohdalla lue "B. Mussolini". (Tuo oli ehkä jo liikaa. Mussolini oli maailmankatsomuksensa suhteen sen verran rehellisempi, että tuskin olisi vaivautunut kirjoittamaan samanlaista räkää kuin Rehn.) Hävetkää. Erotkaa koko roska. Kaikki olisi paremmin ilman teitä.