perjantai 26. syyskuuta 2014

Taidemuseoissa itseään valokuvaavat tolvanat

Britannian kansallisgalleria on vajoamassa barbariaan: se on sallinut häiritsevän ja turhanpäiväisen valokuvauksen näyttelysaleissaan, koska nykyajan keskittymisvammaiset someimbesillit ovat vieraantuneita taiteesta eivätkä osaa enää kulkea edes suorakulmaisen huoneen läpi räpsimättä siitä kuvallista dokumentaatiota mitättömän elämänsä digitaaliseen jatkevarastoon.

Ymmärrän, jos joku haluaa ottaa valokuvia luonnontieteellisissä tai historiallisissa museoissa, tai kuvanveistotaiteen museoissa: niissä on sentään yleensä kyse kolmiulotteisista kappaleista, joista voi perustellusti olla erilaisia kuvakulmia, ja joita voi jopa ehkä käyttää referenssinä tarvittaessa. Mutta maalaustaiteen museoissa ei ole mitään syytä sallia valokuvaamista. Kokoelman reproduktiot ovat takuuvarmasti saatavilla kirjoina, postikortteina, jääkaappimagneetteina yms. museopuodista, ja digitaalisessa muodossa saatavilla on sitä tärähtänyttä, rähmäistä ja heijasteista sekä vinoon rajattua Tizian-potrettiasi paljon parempia kuvia ihan vaikka Google-haulla. Korkeintaan valokuvata pitäisi saada vain teosten nimilaattoja muistin tueksi, jotta ko. teoksen kunnollisen reproduktion löytää sen avulla käsiinsä. 

On ihan riittävän ärsyttävää koettaa saada esteetön näkymä van Goghin Auringonkukista, kun edessä tönöttää suu auki joku kotikissan älynlahjoilla varustettu hipsterimuija vääntelemässä puhelintaan sen edessä (joo, ei ole yhtään riittävästi kuvia saatavilla perkele van Goghin Auringonkukista, kannattaa varmistaa, että saa itse oman), kiitos vaan. Vielä pahempia ovat nämä kulttuuritilavandaalit, jotka kuvaavat toisiaan ja itseään maalausten vieressä tai edessä. Aiemmin tätä idiotian muotoa harjoittivat kokemukseni mukaan enimmäkseen japanilaiset – muistan erään harvinaisen absurdin tilanteen, jossa japanilaisturistit järjestivät ryhmäkuvaa Vatikaanin Pinakoteekissa Caravaggion Ristiltäoton eteen voiton/rauhanmerkkeineen ja virneet naamalla (kaikki valokuvissa käsimerkkejä tekevät ihmiset pitäisi steriloida heti paikalla ylipäänsä) – mutta kiitos kamerapuhelimien ja sosiaalisen median infernaalisten verkostojen, ovat tällaisiksi maanvaivoiksi ryhtyneet paljon suuremmat museovieraiden joukot. Selfie, tuo diginarsistisen ajan surullinen autoritratto, on ilmiönä itsessäänkin riittävän raivostuttava reväyttääkseen aivoverisuonet, mutta puhtaimpaan vihaan yllyttää sen vastenmielinen muunnelma, jossa kananaivoinen lahjattomuuden ja elämän musta aukko poseeraa maalauksen edessä. 

Te olette huonoja ja pahoja ihmisiä, ettekä ansaitse taidetta tai kauniita asioita ylipäänsä. Teidän kannattaisi tyytyä valokuvaamaan niitä perkeleen caesarsalaattiannoksianne (kyllä, tämä on ilmiö sinänsä), sillä ne ovat paljon sattuvampia omakuvia teidän persoonastanne ja lahjoistanne, eivätkä ainakaan häiritse sellaisia luonnonoikkuja, jotka vielä pystyvät kokemaan jotain jakamatta sitä jumalauta heti kaikkien kanssa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti